— Nämä ovat semmoisia rakkareita, joille pitäisi antaa tervapamppua, huomautti vahtimestari.
Se vaikutti kuin öljy valkeaan. Pikkupojat hihkuivat ja hurrasivat. Kävi sellainen meteli, että palvelija tuli kurkistamaan kyökin ovelta.
Juho Kostiaa huvitti suuresti. Reipasta väkeä.
Hän sai nyt vuorostaan selittää sukunsa ja syntyperänsä.
Margareeta-neiti ihmetteli, että hän oli niin kaukaa; ja vielä enemmän sitä, että hänellä oli molemmat silmät terveet ja kulki ontumatta.
— Kuinka niin? tiedusteli Juho Kostia hämillään.
— Meille on maisteri koulussa selittänyt, että joka toinen lappalainen on ontuva ja silmäpuoli.
Juho Kostian kasvot olivat yhtenä kysymysmerkkinä.
— No, katsokaas! Lappalaiset loukkaavat silmänsä poron sarviin ja katkaisevat jalkansa — pulkalla ajaessaan.
Juho Kostia nauroi. Hän ei tuntenut kuin yhden lappalaisen, joka oli nilkku, ja hänkin oli taittanut jalkansa sileällä jäällä langetessaan kerran juovuspäissään.