Siellä leivinuunin sisällä oli Abraham Kellonsoittaja astellut kuin ritari linnansa salissa katsellen kättensä töitä. Ja kun lopuksi kaikki oli valmista ja pappilan herrasväki kerääntynyt pirttiin ihmettelemään, kumarsi hän leivinuunin suulta hattu kädessä ja sanoi:
— Linna on valmis. Herrasväki on hyvä ja astuu sisään!
Ja sisälle he menivät kaikki — niin juuri: leivinuunin sisään.
Palvelijoiden näyttäessä kynttilällä tulta kirkkoherra Larssen otti
siellä rouvaansa vyötäisiltä ja tanssitti häntä muutaman kierroksen.
Hän oli kertakaikkiaan sellainen iloinen mies.
Mutta eniten huomiota herätti uunin otsapuoli. Siihen — uuninsuun molemmille sivuille — oli Abraham Kellonsoittaja ylijääneistä Hoklannin tiilistä sovittanut kaksi korkokuvaa: ne kuvasivat kahta enkeliä leipälapioihin nojautuneina.
Sekös herätti ihmettelyä katselijoissa. Professori Krusenholtz sanoi, että Abraham Kellonsoittaja oli muuraustaiteilija Jumalan armosta ja että hän nyt oli luonut itselleen pysyväisen muistopatsaan. Ja senvuoksi hän ehdotti, että uuninsuun yläreunaan hakattaisiin:
ABRAHAM KELLONSOITTAJA FECIT FURNUM
Se saavutti kirkkoherra Larssenin ja hänen rouvansa yksimielisen kannatuksen, ja professori Krusenholtz otti työn tehdäkseen.
Näin oli Lappean pappila saanut uuden leivinuunin ja Abraham
Kellonsoittaja kunniakehän päänsä ympärille. Hänen maineensa kiersi
ympäri Ruijaa, ja käydessään hänen työtänsä tarkastamassa kiinnitti
Tromssan maaherra hänen rintaansa ansiomitaliin.
Lappean pappi
Olepas merikapteeni ja kuljeta kolmimastoista fregattia, joka on purjehtinut kaikki vähimmänkin tunnetut reitit kaikilla kolmella valtamerellä — menetä se virka ja joudu ohjaamaan pientä rannikkoalusta Bergenin ja Pietarin välillä, lastina pääasiallisesti kiviä, rakennuskiviä — menetä sitten sekin toimi ja ota kuin viimeisenä almuna isäntä Elämän kädestä papinvirka pienessä kaukaisessa rannikkoseurakunnassa, jossa entistä tointasi muistuttaa vain meren suolainen pärske ollessasi pitäjämatkalla tai korttipeli käydessäsi jonkin valtamerilaivan kapteenin hytissä kaupungissa. Ja koko tämä alaspäinmeno liian innokkaan Bacchuksen palvelemisen vuoksi! Silloin voit suunnilleen asettua Lappean papin Klemet Larssenin asemaan — hänen, joka nuoruudessaan oli ollut merilaivan kapteeni, mutta juoppouden tähden menettänyt virkansa ja pantu papiksi.