Vasta senjälkeen kun olit sinkilän saanut, saatoit ruveta puhumaan. Mutta silloinkaan ei sinun olisi pitänyt kysyä, mitä sinkilänteko maksoi.
Sillä hän määräsi satumaisen hinnan: viisi kruunua!
Ja kun olit ensikertalainen, oli sinun se maksettava.
Sillä katso, tämä nahkahousuinen mies, jolla oli kuikannahkainen tupakkakukkaro vyöllä, eli mielikuvituksen ihmeellisessä maailmassa aina. Viisi kruunua oli hänestä mitätön summa sen rinnalla, mitä Anders Dryn kassakaappi oli sisältänyt, tai niiden satumaisten rikkauksien rinnalla, jotka keisarintytär toi myötäjäisinä Ruijan kauppiaalle.
Jos maksoit "tolpan" — viisikolmatta äyriä — taikka puoli kruunua, silloin hän kiitti sinua.
Hän oli niin merkillinen mies tämä Abraham Kellonsoittaja, joka oli tunturien välissä syntynyt ja halveksi etelää.
Ja miksei hän olisi halveksinut?
Sillä etelästä — lannanmaasta tulivat tuhmat papit, jotka eivät tunteneet Ruotsin vanhaa kirkkolakia … äijärievut, vaikka olivat akatemioissa vuosikausia opiskelleet.
Eivät tienneet edes sitä, ettei pappi saanut koskaan mennä kirkkoon ennen suntiota.
Mutta jalomielinen hän oli. Sillä hän antoi anteeksi, jos pappi oli nuori. Silloin meni kaikki kokemattomuuden laskuun.