Lappean papin rouva on tottunut voittamaan vastukset, sillä hänen rakkautensa on suuri. Mutta hän saa vielä käydä yhden taistelun, jossa rakkaus ja rehellisyys taistelevat keskenään kovemmin kuin koskaan ennen.
Siitä saakka kun professori Krusenholtz ja Abraham Kellonsoittaja olivat tulleet taloon, oli hänen rakkautensa saanut taistella voitolle pääsemättä. Ja taistelun aiheuttaja oli professori Krusenholtzin viinamagneetti.
Tuo ihmeellinen kone, joka oli nostanut Maasin vanhan kirkon päivänvaloon, oli Lappean pappilan rakennusten alta, perunamaista ja vainioilta tuonut esiin epälukuisen määrän paloviina- ja punssipulloja, jotka pappilan rouva oli vuosien varrella kätkenyt. Niiden joukossa oli sellaisiakin, joiden tilausta kirkkoherra Larssen ei itsekään enää muistanut tai jotka olivat hävinneet hänen päällystakkinsa taskusta kaupunkimatkojen jälkeen. Ne seisoivat rivissä salinuunin vieressä sivupöydällä leivinuunin vihkimisjuhlassa. Niistä oli saatu posliinikulhon sisältö ja yleensä kaikki tuossa juhlassa käytetyt juomatavarat. Viinamagneetti oli loihtinut ne esiin maan alta niinkuin Maasin vanhan kirkon, ja nyt olivat herrat viljelleet niitä kokonaisen viikon juhlaillan jälkeen. Jälleen oli Ingegerd-rouva saanut tehdä matkan lukkariin, ottaa likaisen Jens-pojan syliinsä ja puhella lukkarin emännälle huolistaan. Ja jälleen oli lukkari Gunnar käynyt lukemassa saarnan. Mutta sitä menoa ei saanut pitemmälle jatkua, sillä Tromssan piispa oli ilmoittanut tulevansa Lappeaan pitämään tarkastusta.
Ingegerd-rouva taisteli ja mietti, mietti ja taisteli. Mitä tehdä kemujen lopettamiseksi? Sivistyneenä naisena hänen ei sopinut pyytää vieraita poistumaankaan, ja sitäpaitsi se olisi ollut loukkaus Abraham Kellonsoittajaa kohtaan, joka oli valmistanut leivinuunin. Ei, hän ei saattanut käyttää sitä menettelytapaa. Professori Krusenholtz taas oli hieno maailmanmies, jonka kanssa oli hauska keskustella. Saihan edes siten tuulahduksen suuresta maailmasta, jossa Ingegerd-rouva ei ollut kymmeneen vuoteen käynyt.
Ingegerd-rouva taisteli ja mietti, mietti ja taisteli. Ja lopulta hän pääsi ratkaisuun: hän päätti varastaa viinamagneetin yöllä ja särkeä sen.
Särkeä viinamagneetti, tuo ihmeellinen kapine, joka nosti vanhat kirkot maan alta päivänvaloon! Olihan sellainen teko verrattavissa Prometeuksen uhkarohkeaan työhön, kun tämä varasti tulen taivaasta.
Mutta Ingegerd-rouva ei epäröinyt. Oli kysymyksessä hänen rakkaan miehensä menestys. Ja hän pani suunnitelmansa täytäntöön.
Muutamana yönä, jolloin kirkkoherra Larssen oli vieraineen juhlinut myöhään aamutunneille saakka, hiipi Ingegerd-rouva professori Krusenholtzin huoneeseen, varasti viinamagneetin ja särki sen kappaleiksi.
Sellaista saa aikaan rakkaus, naisen rakkaus, joka uhmaa kaikkea taivaassa ja maan päällä — sellaistakin maailmaa hämmästyttävää merkkitapausta kuin Maasin vanhan kirkon löytö.
Piispantarkastus