Piispa oli vallan hämmästynyt. Hän ei muistanut mistään Raamatun historiasta lukeneensa, että Jaakob olisi asunut Lappeassa taikka että Jaakobin pojat olisivat käyneet Jyykeässä jauhojen nounnissa. Hän keskeytti kuulustelun ja kysyi kirkkoherra Larssenilta, mistä tämä oli sellaisia tietoja saanut.
Kirkkoherra Larssen selitti. Saadakseen oppilaansa paremmin muistamaan hän oli sijoittanut Raamatun historian tapaukset lasten omaan ympäristöön. Siitä johtui, että Jaakob tuli asumaan Lappeassa ja että kamelit oli vaihdettu poroihin. Aikuisina he kyllä oppisivat seisomaan paremmin raamatullisella pohjalla.
Piispa ymmärsi. Hän tosin pudisteli päätään tälle uudenaikaiselle jumaluusopille, mutta salli kuulustelun jatkua. Kirkkoherra Larssen siis kyseli edelleen:
— Missä Jaakob silloin oli, kun pojat palasivat toisen kerran
Jyykeästä?
— Hän istui pirtissä ja korjasi vuottoraippaa.
— Mitä hän teki, kun kuuli töminän pihalta?
— Meni ikkunaan katsomaan.
— Mitä hän näki?
— Että Benjamilla oli uudet sisnahousut [parkitusta poronnahasta tehdyt housut] ja että veljet olivat tuoneet suuren ajoreslan tullessaan.
Tromssan piispan täytyi nauraa. Hän ei ollut kuullut kummempaa. Lapset osasivat "Raamatun historiansa" mainiosti, sitä ei voinut kieltää. Tosin häntä epäilytti koko lailla tämä "uusi suunta", mutta näissä alkuperäisissä oloissa se ehkä menetteli.