Pikku Ingvar ei ollut milloinkaan nähnyt mitään niin kaunista. Kauneinta, mitä hän muisti nähneensä, oli pappilan joulupuun kultasiipinen enkeli — mutta se kulta oli vain paperia — tämä sitä vastoin raskasta kuin rauta.
Hän otti ristin käteensä ja tarkasteli sitä joka puolelta. Ja nyt hänelle valkeni: samanlaisen ristin hän oli nähnyt piispan kaulassa eilen. Oliko se piispanristi?
Pikku Ingvar mietti, mutta ei päässyt selvyyteen. Minkä vuoksi olisi piispa heittänyt ristinsä keittiön portaille? Sitä ei Ingvar voinut käsittää. Piispahan nukkui vieraskamarissa ja hänellä oli ristinsä siellä … yöpöydällä. Niinhän oli sisäkkö Anna muistellut. Ei — tämä ei voinut olla piispanristi.
Yht'äkkiä kirkastuivat pikku Ingvarin kasvot: ristin oli enkeli pudottanut hänelle taivaasta. Hänenhän oli tehnytkin mieli sellaista, hän muisti sen nyt. Taivaassa tiedettiin, mitä ihmiset ajattelivat — ja sitten pudotettiin. Kun Klemmin Anetti oli ajatellut pikkuista lasta, niin jopahan oli pudotettu muutamana aamuna Klemmin perunamaalle sellainen pikkuinen, parkuva käärö. Kyllä taivaassa tiedettiin, mitä ihmiset ajattelivat, ja sitten pudotettiin.
Pikku Ingvar oli nyt aivan varma, että risti oli pudotettu hänelle.
Hän pani sen visusti taskuunsa ja käveli navettaan.
Siellä seisoi pappilan karja parsissaan. Vasikkakarsinasta näkyi leveäotsainen sonnivasikan pää ja kaksi tylppää sarvenalkua. Se oli Jebets, Ingvarin lemmikki.
Ingvar meni karsinan luo ja kyhnytteli vasikan otsaa.
— Eipä Jebets tiedä, mitä Ingvarilla on? Enkeli on pudottanut Ingvarille kultaisen ristin, samanlaisen kuin piispalla. Mitähän se enkeli Jebetsille pudottaa? Mitähän, mitä … mitähän se enkeli todella Jebetsille pudottaa? Kultaiset sarvet … koreat, kultaiset sarvet, pikku Jebets, puheli Ingvar vasikalle.
Hän otti esille aarteensa, mutta kuuli samassa askeleita: sieltä tuli Lypsy-Mari. Hän pisti ristin nopeasti taskuunsa. Lypsy-Mari saattaisi sen ottaa, niinkuin oli kerran ottanut Ingvarin löytämän hakaneulan.
Aivan oikein, Lypsy-Mari sieltä tulla kolisteli rainta kädessä.