Aurinko punasi pilvien alareunoja etelän taivaalla, kun pykällysmiehet saapuivat perille. Siinä oli alaspäin viettävällä ylängöllä laaja pykällyskaarre, joka oli aidalla jaettu kahteen osaan. Ylempi osa oli täynnä poroja, jotka levottomina liikkuivat edestakaisin kuin aavan ulapan pinta. Niitä juoksi pitkin kaarteen reunoja ja pyöri keskuksessa tuhatpäisenä, sekavana joukkona, josta ei erottanut paljon muuta kuin levottomana lainehtivan sarvimetsän. Kuului lukemattomain koparain naske ja sarvien kalina, johon sekaantui omituista äännähtelyä, mikä suuresti muistutti veden lotkumista tunturikosken reunamiin kaivautuneissa kivikirnuissa. Ne olivat vasikoita ja vaatimia, jotka kilpaa roukuivat toisiaan. Lumi oli tallaantunut siljoksi ja koko tuon hyllyvän poromassan yllä kiiriskeli sakea höyry, jonka pakkasilma siihen muodosti sikin sokin juoksevien, läähättävien porojen lämmöstä. Poromassa "rullasi" puolelta toiselle kuin irtaantunut tukkiruuhka vihaisessa virran vuolteessa.
Pykällyspaikalle oli jo kokoontunut väkeä naapurikylistä ja siellä täällä loimotti kahvinuotioita, joiden ääressä miehet loikoilivat.
Tuskin olivat ajoporot päässeet valjaistaan, kun jo kirkonkyläläisilläkin oli kahvinuotio palamassa. Huudeltiin terveisiä toisilleen ja kyseltiin kuulumisia. Ulkokyläläisiä tuli kirkonkyläläisten nuotiolle. Tervehdeltiin toisiaan: "Burist, burist!" "Terve! Jumalan terve!" Vilkas puheensorina sekaantui poromeren jymyyn ja äänekkäät huudahdukset säestivät tuhatpäisen elon roukuvaa säveltä.
Aslak oli laittanut nuotionsa vähän erilleen toisista ja sen ääressä loikoili puolikymmentä lappalaista, joukossa kirkonkylän poliisi.
Aslak oli huonolla tuulella. Mitä tekemistä oli kruunun hukalla heidän parissaan? Hän silmäili kulmainsa alta poliisia, joka oli vilkkaassa keskustelussa Metsu-Pieran kanssa.
— On kuulunut, että täällä olisi äkässuvantolaistenkin poroja, virkahti poliisi ja katsahti pälyen Aslak Rostoon.
— Äkässuvantolaisten? Piruko niitä ulis' tenne tuonut?
— Tiesi vain, mutta kirkolla oli muuan äkässuvantolainen, joka sanoi vartavasten tulleensa porojaan pois hakemaan.
Aslak höristi korviaan.
— Kuka se oli?