— Salmon Salkollapa on
sellainen ajokas,
voiaa naa
että,
kun hän lähtee ajamaan,
sillä on
voiaa naa
puol'toista säkkiä kahvia ahkiossaan
voiaa naa
ja se vielä juosten menee.
Se oli Salkko Hukka, joka joikkasi poroaan. Hän oli jo aamulla ottanut pykällysryypyt ja oli parahiksi hyvällä joikkauspäällä.
— On sillä pojalla vähän rahaakin, nunnuta nuu. On sillä Näkkälän aitan luhdissa nunnuta nuu kulta- ja silkkiliinat.
— Ei se Salkko paljoa tarvitse, ennenkuin joiku heruu, huusi poliisi edessäajajalleen.
— Ei. Puolikuppinen "mikstuuraa" paremman puutteessa, niin sillä se jo lähtee.
Joko ei Salkko kuullut tahi ei välittänyt näistä huomautuksista, sillä hän joikkaili edelleen:
— 'Tuomaan vilkuna',
naa-naa
hän on tosi rikas vilkunoista.[1]
naa-naa
hänellä on
tosi etelän vilkunoita,
nuu-nuu
hänellä on
niin paljon vilkunoita,
naa-naa
että
kun hän niitä ajaa,
on hänen pakko
naa-naa
järveä myöten haukuttaa…
[1] "Vilkuna" (lagiksi: vilggos) tarkoittaa poroa, joka on hyvin herkkä hyppimään tieltä syrjiin.
Joiku seurasi toistansa ja matka kului. Säkeiden välillä kuului vain tahdikas koparan kapse ja ahkioiden kepeä sihajaminen pehmeällä tiellä…
Edessä häämötti tunturin valkea selkä. Tie kohosi vähitellen ylemmäs. Näytti kuin olisi sen suunta ollut suoraan tunturin yli, mutta muutaman kilometrin päässä kääntyi se taas itää kohti ja kulki aivan tunturin päitse, kohoten sen takaa leviävälle ylänkömaalle, joka jonkun matkan päästä rupesi hiljalleen viettämään alaspäin. Sen toisessa laidassa piti pykällyskaarteen olla.