— Semmunen merkki, junka kuka hivans' voi muuttaa, sanoi Metsu-Piera ja sylkäisi.
Kahvi oli valmis ja miehet ryhtyivät sitä juomaan. Kahvinjuonnin aikana saapui kirkolta päin ajomies, päässä pitkäpäällyksinen neljäntuulenlakki. Se oli Seyrisvaaran Mikkala. Hän ajoi suoraan poroisännän luo.
Hetkisen kuluttua tuli poroisäntä Aslakin nuotiolle.
— Täällä Seyrisvaaran Mikkala väittää, että hänen porojaan olisi meidän kaarteessamme, sanoi hän ja katsoi Aslakkia kuin selitystä pyytäen.
Tämä kavahti pystyyn.
— Vai väittää! No sehän saadaan heti selville.
— Mutta hän väittää, että niiden merkki olisi muutettu.
— Mitä se minuun kuuluu? Aslakin silmät leimusivat suuttumuksesta.
— Hän väittää, että niitä olisi sinun merkissäsi.
— Väittää! Baergalak, sehän mies väittää kohta mitä tahansa!