Aslak Rosto astui nopeasti norjalaisen luo.
— Sinäkö olet tullut tänne syyttämään minua varkaudesta?
Norjalainen mittaili tyyneenä Aslakkia katseillaan.
— Niin olen. Sinun merkissäsi on minun porojani.
— Baergalak, heittiö! Saat vastata puheestasi!
— Älä intoile! Minulla on mies mukana, joka voi sen todistaa.
— Kuka se on? Aslak Rosto katseli ympärilleen.
— Se on Iakka.
— Iakka —?
Aslak hämmästyi. Hän muisti, että Iakka oli ollut hänellä apumiehenä edellisenä syksynä, kun he olivat olleet poronhakumatkalla eräällä pohjoistunturilla. Sillä matkalla he olivat kohdanneet muutamia poroja, jotka olivat Seyrisvaaran Mikkalan merkissä. Aslakin vanha himo oli herännyt ja yks' kaks' olivat porot heitetyt kiinni. Merkkien muuttaminen ei luonnollisesti ollut vienyt pitkää aikaa ja seuraavana päivänä olivat porot Aslakin elossa. Näitä oli siis Seyrisvaaran Mikkala tullut hakemaan. Mutta hän oli tehnyt turhan matkan, sillä nuo kaivatut elukat olivat hänen kylässään vedätysporoina.