— Työhön sitten ja heti, että nähdään, kuka meistä on varas ja kuka valehtelija! huusi Aslak ja kiinnitti peskivyötään lujempaan. — Ja sinä, poliisi, pidä käsirautasi valmiina, jos sattuisi, että niitä tarvittaisiin.
— Joo, ne vain ovat valmiit, vastasi poliisi ja nauroi.
— Onko Taapa-Tuomas saanut vetomiehiä? huusi poroisäntä.
— Kyllä niitä on.
— Mitäpä siinä sitten muuta kuin veräjät auki vaan!
Miehet riensivät alempaan aitaukseen ja avasivat väliveräjän. Pykältäjät asettuivat pykällyslautoineen [laudankappale, johon viirulla merkitään omistajansa kohdalle jokainen veräjästä vedetty poro] molemmin puolin veräjän suuta ja yksi vetomiehistä oikaisi suopunkinsa veräjästä sisään.
Se tarttui. Suurisarvinen vankka hirvas [urosporo] rupesi riuhtomaan suopungin! päässä. Se jännitti kaikki voimansa vastakynteen, kiersi päätään puoleen ja toiseen ja löi etujalat lujasti tantereeseen. Mutta vetomies oli toimeensa tottunut ja kiskoi rimpuilevan poron veräjästä ulos.
— Se on Roston! huusi pykältäjä ja veti viirun Aslakin nimen alle.
— Antakaa seyrisvaaralaisen tarkastaa, onko sen merkki muutettu, huusi
Aslak ja hänen silmänsä kiilsivät vahingonilosta.
— Mitä joutavia! Näkeehän sen, ettei sitä ole muutettu. Tasainen on karva korvissa.