— Onpa tainnut.
— Sepä kumma! On ainakin. Meidän Pekaltakin varastettiin viime talvena viisi vankkaa härkää. Enkä minä muuta usko, kuin että Rosto ne vei.
Papin rouva toi kahvia.
— Aina se mamma minulle kantaa, hah, hah! Johan minä join kyökissä.
— No kyllä tämä vielä menee.
— Jo vain. En minä ole vielä tähän ikääni tätä tarjousta hylännyt. Sepä kumma!
Kirkkoväärti ryypiskeli kahvia verkalleen ja silmäili ystävällisen näköisenä tuuheiden kulmainsa alta papin rouvaa, joka oli istahtanut pöydän päähän.
— Mamma se kaipasi poliisia, mutta minä sanoin, että häneltä taitaa tällä kertaa jäädä pappilan kahvit juomatta, hah, hah! Sepä kumma! puheli kirkkoväärti juodessaan.
— Niin, häntä ei ole näkynytkään. Poika toikin kuulutukset.
— Ei, ei. Hänen pitää vartioida Aslakkia tarkkaan ja visusti. Se on nimismiehen käsky. Ei jouda nyt poliisi kirkkoon.