Kun kodan väki hetkistä myöhemmin paneutui levolle, ei pikku Jussa tahtonut saada unta. Hän valvoi ja mietti kuulemiaan. Oli aivan varmaa, että staalo oli vienyt Aslakin. Aslak ei ollut pysynyt siivolla ja sen vuoksi oli staalo hänet korjannut. Eikös aedne ollut joskus nimittänytkin Aslakkia "kaiken maailman kulkuriksi"? Olipa niinkin. Jussa muisti, että se oli tapahtunut silloin, kun Aslak oli heillä käynyt enonsa ja renkinsä kanssa. "Kaiken maailman kulkuri" oli varmaankin semmoinen mies, joka ei pysynyt siivolla edes jouluaattona. Ja sellaisen vei aina staalo.
Kun pikku Jussa lopultakin nukahti, näki hän unta Aslakista ja joulustaalosta. Staalo istui keitinpuulla ja hänellä oli samallainen hauskannäköinen puuhkalakki kuin Äkässuvannon vanhalla länsyäijällä, ja mahdottoman suuret silmälasit… Aslak nukkui Annin vieressä, mutta hän ei ollutkaan enää aikamies, vaan pienen pojan kokoinen. Staalo laskeutui alas keitinpuulta, otti Aslakin syliinsä ja katseli häntä joka puolelta kuin tullakseen vakuutetuksi, oliko tämä se Aslak, joka oli "kaiken maailman kulkuri". Sitten pisti hän Aslakin poveensa ja lensi ulos savureiästä. Aslak huusi ja vinkui ja hänen äänensä oli aivan samallainen kuin Kirjis-koiran, kun se vikisi ja haukkui unissaan…