Pappi rouvineen oli jo poistunut ja saarnamieskin oli vetäytynyt kamariin. Sen vuoksi luistikin pakina vilkkaasti, kun ei tarvinnut ketään ujostella.
— Mitähän Outa-Jussa piti papista? kysyi vanha poliisi nöyränhiljaisella äänellä.
— Eihän se Jussa papeista välitä. Liekö koko Suomessa yhtään, jonka hän hyväksyisi. — Lukkari otti lattialta koivunrisun ja heitti takkaan.
— Se on kumma, kun papit ja saarnamiehet eivät pysy sovinnossa keskenään. Saarnamiehet moittivat pappeja ja nämä puolestaan saarnamiehiä. Missä sitten lie vika?
— Eiköhän se ole molemmissa, lausahti setä Jussas. — Se kun on vanha
Aatami kaikilla hah, hah! Sepä kumma!
— Kaikillapa tietysti…
– Ju – ju.
— Setä Jussas täytti piippunsa uudelleen ja silmäili hyväntahtoisena ympärilleen.
— Siivolta minusta näyttää tämä uusi pappi.
— Ei se luonnon siivous auta, jos ei ole pyhää Henkeä! — Rauna-muori käännähti poliisin puoleen ja hänen mustat silmänsä tuikkivat terävinä. — Parannus se pitää tehdä papinkin, jos mieli autuaaksi tulla.