Hän kirosi ja lähti kävelemään kylälle. Mennessään heitti hän poronpaistin naapuritalon pihalle halkopinon taakse. Siellä olkoon ja sieltä korjatkoon, kuka halunnee.
Hän asteli nopeasti kylän toista päätä kohden. Ei se käynti sentään niin hullumpi ollutkaan, kuin miltä alussa oli tuntunut. Hän oli mennyt nimismieheen arkana, vähän peloissaan, mutta nyt oli pelko poissa täydellisesti. Nimismies oli paljastanut itsensä hänelle ja siitä oli Aslak kiitollinen nimismiehelle. Nimismiehen tuhoa ennustava vakavuus oli särkynyt ja Aslak oli huomannut, ettei Lang niin vaarallinen ollutkaan, kuin hän oli luullut. Sitä asiaa, jonka perille koetetaan päästä, ei viskata asianomaisen silmille noin vain. Ja jos niin tehdään, osoittaa sellainen menettely, ettei ollakaan niin varmoja asiasta.
Aslak veti ilmaa keuhkoihinsa. Ei tiennyt nimismies enempää kuin muutkaan. Tiesiväthän kaikki, että hän varasti, mutta enempää eivät tienneet. Eikä se merkinnyt vielä mitään. — Ja hän oli pelännyt Langin käsirautoja! Nyt hän ei enää pelkää.
Siinä oli tiensyrjässä lukkarin talo. Ikkunasta heitti takkavalkea valojuovan maantien poikki. Sisältä kuului veisuun verkkainen tahti.
Aslak pysähtyi ja katseli sisään. Pöydän päässä istui lihava mies kaksi kynttilää edessään ja silmäili tuvantäyteistä väkijoukkoa. Pöydän toisessa päässä istui pappi ja vähän matkan päässä hänen rouvansa. Toisessa päässä pöytää veisasi lukkari. Etupenkillä istui Rauna-muori Nikke-pojan kanssa hartaus ryppyisillä kasvoillaan.
Siellä Outa-Jussa piti seuroja.
Aslak näki, että Jussa oli huomattavasti lihonut sitten viime käynnin, ja että papinrouvalla oli korkea povi ja kauniit silmät.
Hän mietti jo mennä sisään, mutta samassa tuli joku ikkunaan ja tirkisti ulos. Aslak pyörähti nopeasti ympäri ja jatkoi matkaansa.
III.
Seurojen jälkeen jäi joukko miehiä haastelemaan ja tupakoimaan lukkarin pirttiin. Siinä istui penkillä ikkunan vieressä muiden muassa seitsenkymmenvuotias kirkkoväärti, "setä Jussas", joka pitkän toimintansa aikana oli auttanut kappaa selkään seitsemälletoista eri papille. Hänen kasvonpiirteistään vetivät eniten huomiota puoleensa kookas nenä ja syvällä päässä kiiluvat, hyväntahtoiset lapsensilmät, joista jokainen "sedän" kanssa puheisiin joutunut saattoi jo edeltäpäin lukea suopean myöntymyksen kaikkiin mielipiteisiinsä. Hänen vierustoverinsa erosi pukunsa puolesta huomattavasti toisista. Hänellä oli nimittäin yllä univormuntapainen, pitkä takki, josta kumminkin puuttuivat olkaliput ja virkanapit. Se oli Tenomuotkan entinen järjestyksen valvoja, nyt eläkkeellä oleva vanhus, kylän kesken tunnettu "vanhan poliisin" nimellä. Perempänä pirttiä kangaspuiden sivulla istuskeli vilkasliikkeinen, lyhyenläntä naapuritalon isäntä, Kalttopää, joka puhuessaan heitteli päätään puoleen ja toiseen sekä näytti ilmaisevan ajatuksensa yhtä paljon kasvojen eleillä kuin sanoillakin.