— Katso niitä petoja! Milloinkahan kosto saavuttaa Kummajärven Salkon?
Ihmeen kauan häntä onkin Jumala kärsinyt. Mutta… saat uskoa,
Pikku-Jouni, että hirmuinen kuolema tulee vielä sille miehelle.
— Niinpä taitaa…
— Jo vain! Muista minun sanoneen.
Vanhus vaipui mietteisiinsä ja tuijotteli tuleen. Hänen huulensa liikkuivat hiljaa ja tuontuostakin siveli hän kädellä otsaansa kuin rauhoittaakseen levottomia ajatuksiaan.
Toiselta puolen kotaa kohosi pörröinen pojanpää rou'on alta, otsalla likainen, verentahraama kääre. Poika nousi istumaan ja hieroskeli silmiään haukotellen pitkään.
— No mitenkä Antras jaksaa? Onko pää hyvin kipeä?.
— Onhan se.
— Löivätkö ne pahoinkin sinua?
— Tuohon reiän, uikutti poika osoittaen kulmaansa.
— Miksei Aslak ole toimittanut lääkäriin? kysyi vanhus.