Vanhus katseli poikaa terävästi ja vastasi hetken päästä;
— Niin, tehän olette vanhoja tuttuja. Olette asuneet monta vuotta samassa kodassa?
— Niin olemme. Minä olin huutolaisena Hetta-Maunalla ja Pieti oli renkinä.
— Nyt on Pieti huonona sairaana parast'aikaa.
— Vai niin. Pikku-Jounin nelikulmaiset kasvot ilmaisivat hämmästystä.
— Eikä ole kauan, kun oli käymässä Tenomuotkan kirkolla.
— Niin… mutta nyt on maapinnassa, hyvin huonona. Oli tunnustellut teidän tekemiänne yhteisiä varkauksiakin.
— Kylläpä on sitten huono…
Pikku-Jouni puisti päätään ja kömpi ulos.
Vanhus jutteli juttelemistaan, mutta huomasi vihdoin, että kuulija oli hävinnyt. Silloin lakkasi hän.