Pastori katseli hymyillen isää ja poikaa ja virkkoi viimemainitulle:
— Antaahan vanhuksen kysellä vain. Minä en sellaista pelkää.
Hän vastasi kysymykseen, josta oli seurauksena, että uusi tuli heti perässä:
— Olitkos ne vielä oikein kristityt, kun apostoli näin kirjoittaa?
Siihenkin kysymykseen tuli tyydyttävä vastaus. Mutta sittenkös alkoikin kysymyksiä sataa. Niitä tuli sekä vanhasta että uudesta Testamentista ja niin tiheään, ettei pastori ehtinyt likimainkaan kaikkiin vastaamaan, vaan vastasi vanha Rosto niihin itse, kun ei papin vastausta heti kuulunut.
Pastori oli huvitettu vanhuksen puhetulvasta ja lausuikin:
— Kuulee, että vanhus on perehtynyt raamattuun.
— Sitähän se työkseen tutkii, nyt kun ei enää paljon muuhunkaan kykene, virkahti Aslak välinpitämättömästi.
Vanhus ei kiinnittänyt huomiota hänen sanoihinsa, vaan vastasi papin huomautukseen:
— Saahan sitä lukea ja saahan sitä tietää, mutta ei se ole vielä pääasia.