— Paimennetaan kyllä, mutta väliin sattuvat pääsemään, virkkoi hän yksikantaan.
Vanha Rosto katsoi keitosta ja kohensi tulta padan alla.
— Sattuikin pappi parhaaseen aikaan, virkkoi hän. — Tässä juuri pantiin keitto tulelle.
Aslak istui ja tuijotteli valkeaan. Otsa oli vetäytynyt ryppyihin ja huulet olivat pusertuneet tiukasti yhteen. Yht'äkkiä havahtui hän ja vilkaisten pappiin virkkoi isälleen:
— Pane kahvi myös tulelle.
Hän veti esiin piippunsa ja täytti sitä vitkalleen tuleen tuijottaen.
— Vai tämä se on nyt Tenomuotkan uusi pappi, alkoi vanha Rosto, kun oli saanut kahvipannun hyvin tulelle asetetuksi. — Onkos tämä pappi niitä, joista kirjoitettu on: 'Ja suuri joukko pappeja olit myös uskolle kuuliaiset'?
Vanhus katseli pastoria tutkivasti ja omituinen tuli välkehti hänen silmissään.
— Joko rupeat taas sen uskosi kanssa? äsähti Aslak. Tietysti pappi on kristitty! Sehän on selvä!
— Siinäpä se juuri onkin, poika, siinäpä juuri, kun kaikki papit eivät ole kristityitä.