Produced by Tapio Riikonen
TUNTURIKERTOMUKSIA
Kirj.
Arvi Järventaus
WSOY, Porvoo, 1921.
SISÄLLYS:
Nahkahousut.
Salkko.
Jumalan hukka.
Kuuva.
Herrojen tuttu.
Luviisa.
Neljännen amiraalin poika.
Pikku Viljami.
Vihkimatka.
Merenneito.
Kalasaunalla.
Nahkahousut
Sara-Oulan pikku Aslak istui lastenkodin rappusilla ja itkeä nyreksi.
Hänen pieni maailmansa johon kuului isä, Nangujärven rannalla oleva turvekota, kesättiporo ja nahkahousut, oli kokonaan sekaisin. Isä oli tuonut hänet pari päivää sitten lastenkotiin. Äiti oli keväällä kuollut. Pikku Aslak muisti tervatun kirstun, jonka Pahka-Pietari oli tehnyt. Hän omisti uudistalon Nangujärven rannalla, lähellä Sara-Oulan turvekotaa. — Mutta Aslakin mieltä ei kaihertanut äidin muisto niinkään kuin nahkahousujen menetys. Ne oli lastenkodin silmälasipäinen riuku[1] riistänyt häneltä heti ensi päivänä. Tahi oikeammin liittyi nyt tuohon väkivallantyöhön, kun se kerran oli tapahtunut, myös äidin muisto, — sillä hän se oli Aslakille housut tehnyt, nahkahousut, joihin tavalliset koipisukat oli neulottu kiinni.