— No, joudupas nyt lehmiä ajamaan, sanoi äiti.
Niin — lehmiä ajamaan. Tänään lähtisi pikku Viljami ensi kerran omin päinsä paimeneen. Olihan hän kyllä metsässä ennenkin käynyt. Oli viime kesänä isän kanssa jo lehtiäkin riipinyt ja Juhani-veljen kanssa käynyt paimenessakin. Mutta nyt hän lähtisi ensi kerran omin päinsä ja koko päiväksi. Hän kyllä tiesi, mitä oli tehtävä: — piti vain katsoa, etteivät lehmät päässeet Isonjängän taa. Sieltä ne eivät tahtoneet kotia tulla ensinkään. Rupesivat metsää makaamaan ja ehtyivät. Oli kuin noiduttu se Isojänkä. Monena kesänä olivat lehmät sen takana maanneet väliin viikkokaupalla.
Pian oli Viljami valmis. Hän sai evästä reppuunsa ja monta hyvää neuvoa matkaan. Ei pitänyt mennä kovin kauas kotikuulumilta. Lähelläkin löytyi ruokaa, siellä syväjärveläisten jättöniityllä. Se kun hän vain katsoisi, etteivät lehmät päässeet Isonjängän taa.
Pikku Viljami lähti. Hän oli oikein iloinen. Paimennettavia oli vain kaksi raavasta ja pienoinen sonnivasikka. Vasikan nimi oli Liotke Jorke. Se oli äidin antama nimi.
Pikku Viljamin mielestä se oli hiukan vaikea lausua. Hän oli ehdottanut 'Keisaria', mutta ei ollut äiti taipunut. Liotke Jorkeksi vain oli pannut, vaikka isäkin oli arvellut, että jos siitä sakotettaisiin, — se kun kuului olevan senniminen suuri herra, — pikku Viljami ei muistanut missä. Mutta eipäs oltu sakotettu. Nimismieskin oli vain naurahtanut, kuultuaan vasikan nimen. 'Onpa sillä juhlava nimi', oli vain sanonut.
Pikku Viljami odotteli tyytyväisenä kujalla. Siellä tulivat lehmät navetasta, äidin hätistellessä niitä kujaan Liotke Jorke laukkasi häntä suorana, ynähdellen iloisesti. Viljami sai pajuvitsan käteensä ja lähti ajamaan lehmiä postitien yli metsään.
— Muista nyt katsoa, etteivät pääse Isonjängän taa, huusi äiti jälkeen.
Kyllä pikku Viljami muisti. Hän juoksi karjan perässä pajuvitsa koholla. Postitien yli painui karjapolku suoraan metsään. Sieltä Venekuusikon takaa aukeni soma niittysaareke, syväjärveläisten jättöniitty. Siellä oli tavallinen paimennuspaikka.
Aurinko paistoi. Paarmat lensivät pörräten karjan ympärillä. Ne hyökkäsivät varsinkin Liotke Jorken kimppuun. Äkkinäisenä ei se oikein osannut niitä päältään häätää. Se pakkaili puskemaan. Niinkuin olisivat paarmat ja sääsket siitä välittäneet.
Pikku Viljami voiteli pikiöljyllä poskipäänsä. Äiti oli laittanut hänelle oman pikiöljypullon. Se lekkui somasti nahkaraksin varassa housunnapissa.