No, eikö heillä ollut vinttiä?
Oli kyllä, mutta se oli vastoja täynnä. Isäukko oli ahkera kylpijä.
— Silloin sinun pitää rakentaa vaateaitta.
— Se taitaisi tulla kalliiksi.
— Vai kalliiksi! Ja äsken rakensit talon Ruotsin korpiin. Millä sinä sen rakensit?
— Näillä käsillä, näillä voimakkailla käsivarsilla!
Poika puristi tytön syliinsä niin että tämä oli tukehtua.
— No, kyllä sitten vaateaittakin saadaan, huokui tyttö hengästyksissään ja nauroi.
He kuiskuttelivat toistensa korvaan suloisia asioita. Heinät kahisivat hiljaa ja kuuäiti sai jälleen siivilöidä heidän yhteistä hengitystään. »Sitäpä onkin nyt runsaasti!» sanoi se.
— Mutta yksi sinun pitää luvata minulle, Matias Niiles. Sinä et saa koskaan katsahtaakaan kehenkään muuhun naiseen.