Ei sanonut emäntä kuulleensa. Mitä lienevät humalaiset remunneet kankaalla, männikössä, mutta vakavampia vammoja ei liene sattunut kenellekään.
— Minulle se kuitenkin sattui kelpo kolaus, lausui Sakri naurussa suin.
— No mikä nyt…?
Poikelan emäntä oli yhtenä kysymysmerkkinä.
— Tämä Karuliina Torrakansuu on nyt minun kihlattu morsiameni.
Poikelan emännällä levisivät silmät suuriksi.
— No, voi minun päiviäni! Minähän olenkin aina sanonut, että saa vielä Sakrikin eukon, kun kohdalle sattuu. Ja nyt sattui! Herra hyvästi siunatkoon ja onneksi olkoon!
Vesissä silmin kättelee Poikelan emäntä nuorta paria.
— Ja nyt, emäntä, kahvipannu tulelle ja sitten nimismieheen raporttia tekemään, sanoi Sakri puistellen heinänkorsia takkinsa liepeistä.
— Ja sitten Karuliinan kanssa pappilaan!