ELLI. Vai joisit.
(Poliisi ja rajamiehet nauravat hiljaa. Kalla on sillävälin heittäytynyt sänkyynsä pitkäkseen.)
ELLI (puoliääneen). Ei se pappi pitänyt iltarukoustakaan.
TIEVAN TOPI. Pappi oli väsynyt.
KALLA (sängystä). Kyllä pappi huomenna pitää… raamatunselityksen. (Miehet nukkuvat. Elli heittää sukankutimen ja siirtää kahvipannun kamiinin alle. Kaarina heittäytyy ovisuusänkyyn vaatteet yllä.) (sängystä). Äiti, annapa se tupakkakukkaro sieltä penkiltä.
(Elli heittää hänelle kukkaron.)
KALLA (panee piippuun ja raapaisee tulta). Nyt poltetaan putkenjuuria, mutta vielä tässä tupakat muuttuvat, kun tulee se esivallan eläke. Ensi viikolla minä rupean ajamaan hirsiä, äiti.
Toinen näytös.
Korkea jokitörmä-niitty. Joen toisella puolen avara vuoma, jonka laidalla kasvaa vaivaiskoivu-risukkoa. Taampana näkyy tuntureita. Oikealla ränsistynyt, puoleksi sortunut lato, josta osa kattoakin poissa. Sen vieressä uusi lato tekeillä, kolme puukerrosta jo valmiina; ympärillä tarvepuita ja lastuja. Vasemmalla pajupensas, jonka juurella on eväslaukku, kahvipannu ja kirjava vaateriepu. Aurinkoinen, kirkas Lapin päivä heinäkuun lopulla.
Kalla ja Kaarina kahden. Kalla veistää latopuuta kyökkäisten kasvot hiessä ja Kaarina haravoi heiniä vasemmalla. Molemmilla päässä, paitsi tavallisia päähineitä, sääskilakit; vyöllä puukko ja pikiöljypullo.