(Kalla ja Kaarina menevät törmän reunalle katsomaan.)
KIRJAILIJA (veneestä). Hyvästi!
KAARINA (ujosti). Hyvästi.
KALLA. Menkää tervennä! (Palaa ladon kehän luo, Kaarinan jäädessä törmälle katsomaan.) Vieraita yhtäkkiä vaan… ja niin hyviä uutisia.
(Veneessä laulavat kirjailija ja ylioppilas:)
Oi, Lappi, sä onnen ja rauhan maa!
Niin tummina tunturis hohtaa.
Tääll' lohtua inehmon rinta saa, —
Tääll' maailmat toisensa kohtaa.
KALLA (on tarttunut kirveeseensä, mutta pysähtyy kuuntelemaan laulua).
Veisaavat.
(Tällä välin on vene etääntynyt ja laulu kuuluu heikommin.)
Ken aavisti, että niin pauhata vois sen tunturikurkkiot, kosket. — Ken aavisti, että niin hehkua vois sen tunturityttöjen posket.
(Kaarina palaa äkisti punastuneena ja tarttuu haravaansa.)