KALLA (herää). Koulumies! No nytpä vieraita kulkee. Äsken oli tässä
Muotkan herroja iso joukko.
KATEKEETTA. Vai Muotkan herroja ne olivat. Minä näin veneet tuolla suvannolla ja ajattelin, että ketähän matkailijoita ne mahtoivat olla. (Huomaa ladon teoksen.) Jaha. Kalla on ruvennut rakentamaan. Latoako sinä teet?
KALLA (nousee seisomaan). Latoa, uutta latoa. Kovin on ränsistynyt jo vanha. Tässä Muotkan herrat juuri kertoivat, että pappi on kirjoittanut jo jouluna keisariin. Pian tulevat rahat ja silloin on minullakin millä maksaa Morttasen Pieralle ja ruveta uutta pirttiä rytkäämään.
KATEKEETTA. Vai jouluna. Mutta kauanhan ne viipyvät. Olisipa niiden joulusta asti pitänyt ehtiä? Taitavat herrat sinua houruuttaa.
KALLA. Houruuttaa? Sinä et tunne pappia. Siellä ovat paperit keisarin pöydällä, mutta ei ole keisari vielä ehtinyt niitä tutkia.
KATEKEETTA (puistaen päätään). Kyllä sinä olisit saanut ne jo, jos tullakseen olisivat. Huihai! En minä saata uskoa koko juttua.
KALLA. Sinua vaivaa epäusko, koulumies. Sinä et tiedä, että keisarilla on paljon työtä. Siinä monet riikin asiat, siinä ministerit ja muut käskyläiset. Katso sinä: ei ole vielä kerinnyt.
KATEKEETTA. Kyllä se olisi kerinnyt, mutta minusta tuntuu koko juttu sangen epäilyttävältä.
KALLA (vakuuttavasti). Sinua vaivaa epäusko, koulumies. Saat nähdä sitten, kun eläkerahat tulevat. Saat nähdä sitten. Kun ensi talvena tulet koulunpitoon, ajat Tarvannon sivu, ole varma siitä. Et tunne paikkaa entiseksi enää. Ihmettelet vain, että kukahan on rakentanut noin komean pirtin Lätäs-enon rannalle? (Vilkastuen.) Sivu ajat, koulumies, ihan varmaan. (Hiljentäen ääntään.) Mutta minä sanon sinulle, koulumies: aja sinä kohti vain sitä uutta pirttiä, vaikka kuinka oudolta näyttäisi. Aja sinä kohti vain, sillä siellä asuu Tarvantovuoman Kalla. Hih, hih!
KATEKEETTA. No sittenpähän nähdään. (Katsahtaa aurinkoa.) Minä lähden nyt. Kyllä teille tietysti vielä yöksi mahtuu, vaikka on jo vieraita ennestäänkin?