KALLA. Mahtuu vain. Mene rauhassa, veljeni. Me tulemme Kaarinan kanssa kohta perässä.
(Katekeetta menee.)
KALLA (tarttuen kirveeseensä; Kaarinalle). Lähdepä nyt luhtaa niittämään lehmille, että pääsemme mekin tästä kotiin suorimaan.
(Kaarina, joka on Kallan ja katekeetan keskustelun aikana haravoinut, heittää haravansa, ottaa viikatteen ja menee rantaan.)
KALLA (yksin; veistää jonkun aikaa, mutta heittää sitten ja istahtaa latopuulle ja sivelee partaansa miettiväisenä). Niin…totta puhui koulumies, että kauan ne viipyvät. Olisihan niiden pitänyt jo joulusta asti ehtiä… Jokohan olisi pappi valehdellut minulle, vanhalle miehelle? Sillä varmasti olisi koulun Valfriiti rahat lähettänyt, jos olisi kirja Suvannon konttorissa. Onhan tästä tuontuostakin ollut kulkijoita… Krapin Jussa, joka meni Poro-enolle kalastamaan… ja Silmu-Heikki, joka meni Kaalaniittyyn… ja… Kyllä koulun Valfriiti olisi sanoman pannut, jos olisi rahakirja Suvannon konttorissa… (Katselee surullisena ladonalkua.) Millä minä maksan Morttasen Pieralle velkani, jos ei esivallan eläkettä tule? Herra Jumala! Elli on oikeassa. Nimismies tulee ja myy kaikki ja me saamme lähteä maailmalle… kerjäämään. Sitä minä en kestä. Minä kuolen, jos pitää minun näiltä rannoilta lähteä, missä olen miehuuteni päivät elänyt ja työtä tehnyt. Tämä paikka on minulle rakas… se on minun maallinen paratiisini. Täällä kukkui käki, kun tänne nuorina Ellin kanssa tulimme. Täällä kuhersi riekko ja polskahti joessa kala. Täällä olemme onnellisina eläneet. Oi, voi! (Painaa kädet silmilleen ja istuu vaieten hetken aikaa; nousee sitten ylös ja tarttuu kirveeseensä.) Ei, sitä minä en usko. Pappi on kristitty mies, sen minä uskon. Joka niin lämpimästi saarnaa ja raamattua selittää, ei saata toista pettää. Sillä pitäähän papin tietämän, että "jokaisesta turhasta sanasta jonka ihmiset puhuvat, pitää heidän luku tekemän tuomiopäivänä." (Veistää.)
(Kaarina palaa rannasta.)
KAARINA. Nyt on luhta veneessä. Me saatamme lähteä, isä.
(Ottaa haravan ja kohoaa viimeiset heinät kasaan.)
KALLA (heittää työnsä). Tiedätkö, Kaarina, mitä minä äsken ajattelin?
KAARINA. No mitä?