(Antaa pullon takaisin Sampalle.)
SAMPPA: Juo toki niinkuin mies juo — älä niinkuin kana. Tuskin kieltäsi kastoit. — Juo!
KALLE (Ryyppää uudestaan.) Ja hetikö lähdemme? Minun vereni kuohuu, en enää malta odottaa.
KAAPERI: Lähdetään, lähdetään. Ja minä toivon Kalle, ettäs pöllytät
Jeremiaan pitkää tukkaa niin, että se on pöllytetty.
KALLE: (Yhä innoissaan) Sen tiedät Kaaperi! Kirkas tuli ja leimaus! (Puree hammastaan, puistaa nyrkkejään.) Olisipa tässä nyt Jeremias, niin tuhaksi hänet jauhaisin! Mutta vieläpä hänet tapaan. Minä vakuutan sinulle Kaaperi, että tänäiltana Alitalon nurkat soivat ja pihtipielet paukkuvat.
SAMPPA: Oikein Kalle! Sinähän jo laskettelet kuin aikamies. Ryyppy vielä ja sitten lähdetään. (Tarjoo Kallelle, joka ryyppää). Vielä kun saamme Simolan Jussin ja Päistärin Heikin joukkoomme, silloin emme pelkää vaikka tulisi pataljoona turkkilaisia vastaamme. — Lähdetään pojat!
KAAPERI: Lähdetään, lähdetään!
KALLE: Vaikka tulisi piikkipäisiä keihäitä, minä en pelkää, en niin totta kuin olen Kelolan Kalle!
(Lähtevät perälle johtavaa tietä, Kalle yhä hampaitaan rouskien ja nyrkkejään puistaen, Kaaperi hanurinsa hakoja kiinni sovitellen ja Samppa pulloa taskuunsa työntäen. Tahvana mennessään alkaa laulaa renkuttaa, johon toiset heti yhtyvät.)
Ja eikä ne pelkää tämän kylän pojat.
Vaikka sataisi sarvipäitä!…