«Ollut aika myös on mennyt,
Armas aikani alennut;
Kirjan on lehti kääntynynnä,
Onni poikennut pahanne:
Tuli työ, tapoin urohon,
Jou'uin pillan piilijäksi,
Oi, ken saattavi sanoa,
Konsa tuosta kostunenki?»
«Vaan ma luotan Luojahani,
Heitän huoleni hänehen,
Ku on orvonkin isänä
Ja tukena turvattoman;
Ehkäpä vereni vielä
Hävyn huuhtovi minusta,
Jonka viljon veljyeni
Mulle surmaksi sukesi».
«En ole siksi syntynynnä,
Sen jo tunnen ja tajuan,
Tässä sammakon tavalla
Kaislikoissa kykkimähän;
Enkä orjaksi ylennyt,
Härkien hätyyttäjäksi,
Kasakaks' en kasvanunna,
Mieron heinämies rukaksi».
«Nyt vain tuota tässä vuotan,
Jotta joutuisi hämärä,
Illan tullen ihmisetki
Mailta kääntyisi kotihin;
Sitten täältä pois pakenen,
Saan maailman markkinoille,
Ett' ei tuone tuulikana
Teille tietoa minusta».
Penttipä puhetta tuota
Ylen äijälti apeutui,
Hänen on surku herraansa,
Kun nyt lähtevi kululle;
Kauan istui äänetönnä,
Pian itkuhun puheten,
Sekä kynsin kenkähänsä
Ristilöitä riimustellen.
Viimeinpä sanoihin saapi,
Aivan nöyrästi anovi,
Ett' ei Niilo närkästyisi,
Nuori herra harmistuisi,
Hänpä huiman hankkeheksi
Tuota tuumoa näkevi,
Jotta piilijän jälille
Rupeaisi noin rutosti.
«Näätsen, nuori herraseni,
Viikon puolen viivyttyä
Taaskin Yrjänä isäntä
Pois palannevi Budahan:
Silloin ollehet asiat
Unehesen uppoavat,
Ja kuin pikkuinen kuningas
Oot oleva näillä mailla».
«Ethän hennonne hylätä
Kelpo käskylaisiäsi,
Kutka kuin omoa lasta
Niin suaitsemme sinua?
Kuin härätki hylkeäisit,
«Hatasarven» ja «Kukanki»,
Joien ei kaltaista kohata
Maan kaheksan markkinoilla»?
«Kuinka kaikki hylkeäisit
Hilpeät huvittelusi?
Kuka myllyhyn menisi,
Kaksi säkkiä selässä?
Ken kivet kohotteleisi
Käsivartensa varassa
Myllypoikien peloksi,
Haitukkojen hämmästellä?»
«Elä poikani pakene,
Ellös kauaksi karatko,
Katkeraksi kaipu'uksi
Koko Suurelle-kylälle;
Ellös herratta hylätkö
Toldin vanhoa taloa
Eläkä anna äitiäsi
Surun saattoa Manalle».