"Meidän isämme, sanoi hän, ovat tällä vuorella kumartaneet ja rukoilleet, ja te sanotte, että Jerusalemissa on se sija, jossa on rukoileminen."
Omituista on, että tässäkin kohden voimme ymmärtää, että samarialainen vaimo jotakin kysyy, ainoastaan siitä vastauksesta, minkä Jeesus hänelle antaa. Myöskin tässä edelläkäyvä puhelu heidän välillään todistaa, että hänen kysymyksensä on juuri se, mihin Jeesus sitten vastaa. Hän tarkoittaa siis kysyä: kun meidän isämme ovat tällä vuorella rukoilleet ja kun te juutalaiset sanotte, että rukoilla pitää Jerusalemissa, niin miten sinä käsket rukoilemaan sitä Jumalaa, jonka sanot voivan antaa minulle ikuisen elämän?
Jeesus vastaa hänelle:
"Usko minua, vaimo, että pian tulee aika, jolloin ette palvele Isää vuorella ettekä Jerusalemissa. Se aika lähestyy, ja onkin jo käsissä, että oikeat palvelijat palvelevat Isää hengessä ja teossa, sillä Isä vaatii semmoisia palvelijoita itselleen. Jumala on henki ja häntä on palveleminen hengessä ja teossa."
Niinikään hän kerran fariseusten kysymykseen, miten ja koska Jumalan valtakunta olisi tuleva, vastasi, ettei se valtakunta, josta hän saarnasi, ollut sellainen kuin se, josta entiset profeetat olivat puhuneet. He olivat sanoneet, että Jumala tulisi kaikellaisten ulkonaisten ilmiöiden mukana, — hän sitävastoin puhui semmoisesta Jumalan valtakunnasta, jonka tuloa ei voida nähdä. Ja jos siitä sanottaisiin, tuossa se nyt on tullut tai tulee, taikka tässä se nyt on, niin semmoista ei saa uskoa. Jumalan valtakunta on kuin salaman välähdys, sekä siellä että täällä ja jokapaikassa, — se ei ole ajassa eikä paikassa, sillä se on ihmisten sydämmissä.
Mutta Nikodeemukselle hän antaa tarkimman ja perusteellisimman selityksen asiasta.
Hän sanoo, että ihminen on Jumalan siittämä, ja tämän perustuksella jokainen ihminen voi ymmärtää, mitä taivaan valtakunta on.
[Suomalaisessa tekstin käännöksessä puhutaan vaatauudestasyntymisestä, mikä on aivan mielivaltainen käännös. Kysymys ei tässä ole uudestasyntymisestä, vaan tulemisesta siitetyksi korkeudesta, taivaasta, eli siis Jumalasta.]
Nikodeemus, kuten aina kaikki filosoofit, vetoaa nyt siihen, että tämmöinen selitys sisältää järjettömyyttä, ja siis on merkityksetön. Hän sanoo: kuinka voi ihminen, joka jo on ennättänyt vanheta, tulla Jumalan siittämäksi, eihän hän voi äitinsä kohtuun toisen kerran mennä ja siellä uudestaan siittyä Jumalasta.
Ei sovi meidän sanoa, että Nikodeemus olisi ilmaissut tavattomampaa ymmärtämättömyyttä tällä kysymyksellään, sillä meidän oma kirkkomme vielä tänäkin päivänä aivan samalla tavalla ymmärtää Jeesuksen siittymisen neitseestä Maariasta pyhän hengen kautta ilman ruumiillista isää. Sekä Nikodeemus että meidän kirkkomme ymmärtävät asian niin, että voidakseen syntyä hengestä, täytyy syntyä vaimosta hengen itsensä siittämänä miehen asemesta.