"Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, mutta jokaisesta sanasta, kuin
Jumalan suusta lähtee."
Näillä sanoilla vastaa hän kiusaajalle, joka käskee häntä pitämään huolta ruuastansa. Hän käyttää näitä sanoja muistellen Israelia, joka eli korvessa nääntymättä 40 vuotta. Hän sanoo: "ei ihminen elä leivästä, vaan ihminen elää Jumalan tahdosta."
Eräällä matkalla opetuslapset häneltä kysyivät eikö hän tahtoisi syödä.
"Minulla on ruokaa syödäkseni, jota ette tiedä", vastasi hän. "Minun ruokani on se, että minä teen hänen tahtonsa, joka minun lähetti, jos täytän hänen tekonsa."
Kansalle hän kerran sanoi:
"Te huolehditte maallisesta ruuasta, vaan minä sanon teille: älkäät murehtiko siitä ruuasta, joka katoo, vaan murehtikaa siitä ruuasta, joka säilyy ikuiseen elämään, siihen, minkä teille antaa ihmisen poika, johon Jumala on leimansa pannut."
Ja kun opetuslapset pyysivät, että hän heille antaisi tätä leipää, niin hän vastasi:
[Seuraavat kohdat (35, 50-55 värssyt) Johanneksen evankeelion 6:sta luvusta siteeraan pitkin matkaa omilla sanoilla siten ilmaistakseni, miten ne käsitän.]
"Minun Isäni antaa sen totisen leivän taivaasta, sillä Jumalan leipä on se, mikä taivaasta tulee alas ja antaa maailmalle elämän."
"Minä olen elämän leipä; joka liittyy minuun, hän ei suinkaan isoo, ja joka uskoo minuun, hän ei koskaan janoo."