"Teidän isänne söivät mannaa korvessa, ja kuolivat. Mutta tämä on se leipä, joka tuli taivaasta alas, ja joka sitä syö, ei hänen pidä kuoleman. Minä olen se elävä leipä, joka taivaasta tuli alas; se, joka tästä leivästä syö, hän elää iankaikkisesti; ja se oppi, jonka minä annan, on se, että minä annan lihani henkisen elämän ruuaksi."
Juutalaiset käsittivät väärin nämät sanat eli juuri niinkuin niitä vieläkin monet käsittävät, että nimittäin Jeesus olisi puhunut oman ruumiinsa syöttämisestä ihmisille. He sanoivat keskenänsä: "kuinka tämä taitaa antaa lihansa meille syödä?"
Ja Jeesus selittää:
"Totisesti sanon teille: ellette syö sitä lihaa, jota Ihmisen poika syö, ja juo sitä verta, jota Ihmisen poika juo, niin ei ole elämä teissä. Siinä Jumalan hengessä, joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, on ijankaikkinen elämä. [Sanat: 'Ja minä olen herättävä hänen viimeisenä päivänä' (6: 54), ovat tässä kohden omavaltainen lisäys.] Sillä minun lihani on hänelle totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, on minussa ja minä hänessä. Niinkuin elävä Isä minun lähetti ja minä elän Isästäni, niin myös se henki, joka minua syö, elää minun tahdostani. — Tämmöinen on se leipä, joka taivaasta tuli alas, ei niinkuin teidän isänne söivät mannaa, ja kuolivat. Joka tätä leipää syö, hän elää ijankaikkisesti."
Näitä sanoja on ymmärretty ja voikin ymmärtää monella tavalla. Erityisesti voisi johtua toiseen selitykseen, jos hyväksyisi sen toisinaan, joka löytyy useissa käsikirjoituksissa. Niissä kuuluu 54:s värssy näin: "Joka syö omaa lihaansa ja juo omaa vertansa, hänellä on ijankaikkinen elämä." Mutta näinkin ollen on pääajatus yhä sama: Jeesus sanoo (v. 53): Joka ei pidä ruokanaan Ihmisen pojan ruokaa, ei hänessä ole elämää, mutta (v. 54) joka pitää lihallista elämäänsä oman henkensä ruokana, hänellä on iankaikkinen elämä.
Pääasia on vaan, ettei näitä sanoja saa ymmärtää niinkuin juutalaiset niitä ymmärsivät, että muka kysymys olisi Jeesuksen lihan syömisestä.
Karkoittaakseen kaikki semmoiset ajatukset ja väärinkäsitykset Jeesus lopettaa selityksellä:
"Henki on se, joka eläväksi tekee, ei liha mitään auta. Ne sanat, kuin minä teille puhuin, ovat henki ja elämä."
Koko Kristuksen opin luonne käskee ihmistä kuolettamaan lihan pyyteitä tehdäkseen henkisen elämän mahdolliseksi. Hänen oppinsa äärimmäinen johtopäätös on seuraavassa:
"Totisesti sanon minä teille: ellei maahan pudonnut nisunjyvä kuole, niin se jää yksinänsä, mutta jos se kuolee, niin se tuo paljon hedelmätä. Joka rakastaa henkeänsä, hän kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa vihaa henkeänsä, hän tuottaa sen ijankaikkiseen elämään."