"Tuo pilvi tulisi eläväksi, jos se saisi tietää oman oikean tarkoituksensa. Se ei enää tiedottomana sumuna seuraisi toisia sumuja, vaan se innostuisi tehtävästään; se rientäisi iloisena sinne, missä häntä enin tarvitaan, missä on suurin kuivuus, missä aurinko palavimmin paahtaa ja poistuisi sieltä, missä tarvitaan päivän paistetta ja kaivataan lämpimyyttä."
Ja vähän ajan perästä molemmat ystävykset olivat pystyssä. Uusia ajatuksia ja kysymyksiä heräsi heille yhtäkkiä niin paljon, etteivät he enää malttaneet istua.
Eiköhän ihminenkin tulisi eläväksi, jos hän saisi tietää oman elämänsä oikean tarkoituksen?
Sanotaanhan että meillä on tieto paitsi omasta tahdostamme myöskin Jumalan tahdosta. Jos ihminen tahtoo elää vaan tämän maallisen elämänsä ajan, niin hän pyrkiköön personallisiin tarkoituksiinsa. Mutta jos hän tahtoo elää vielä personallisesti kuoltuansa, niin hän omistakoon itselleen tarkoituksia, jotka ylettyvät yli hänen personallisten etujensa. Ne tarkoitukset, joiden palveleminen antaa hänelle ikuisen elämän, ovat Jumalan tarkoituksia.
Sillä jos hän yhtyy Jumalan tarkoituksiin ja rupeaa kulkemaan hänen teitänsä, niin on mahdotonta, ettei Jumala enää löytäisi hänelle tekemistä, sittenkuin hänen ruumiinsa jo on riutunut tai hän on sen muuten kuluttanut Jumalan tarkoitusten palvelukseen.
Alkoi jo hämärtää, kun ystävykset rupesivat tekemään lähtöä. Yksi ja toinen tähti syttyi tuikkimaan.
Mutta ennenkuin he katosivat metsään, tuntui toinen sanovan toiselle:
"Tiedätkö, kyllä minä sentään alan uskoa, että semmoinen ilon sykähdys, josta äsken puhuimme, saattaa muuttua pysyväiseksi."