Eikä kestäkään kauan ennenkuin ovelle jäänyt vahti antaa merkin. Taas peitetään lampun valo. Kaikki odottavat oveen päin kääntyneinä, liikkumattomiksi lyyhistyneinä.
Tulijat ovat nytkin samaa joukkoa. Neljä miestä taas astuu sisälle. Ja näistä näyttää erittäin yksi olevan se, jota kaikki olivat odottaneet. Hän on vähän lyhempi kuin useat heistä. Hänen kasvonsa ovat kalpeat. Ja kun kaikki rientävät ovelle häntä tervehtimään, ei hän hymyilekään heitä vastaan, niinkuin he olivat odottaneet, vaan heti kynnyksen yli tultuaan pudottaa molemmat kätensä alas semmoisella toivottomuudella kuin olisi menettänyt kaiken mitä oli maan päällä kalleinta.
Epätietoisina he katsovat toisiinsa, selitystä etsien. Paha aavistus hiipii kaikkien mieliin. Ilon ilmeet katoavat heidän kasvoistansa, nauru taukoaa, lakastuen viimeinenkin hymy vaihtuu jäykistyviin, kelmeneviin huuliin.
Ja vaikka hän vaikenee, niin he arvaavat kaikki. He ovat ilmiannetut!
Niinkuin otuksella, joka joutui satimeen, aluksi sydän kuoleutuu ja se on hetken hiljaa, niin nämäkin seisovat liikkumattomina. Sitten, heräten tyrmistyksistä, he antavat vallan kauhullensa ja piirittävät tulijan kysymyksillään.
Mutta hän näyttää yhä vaikenevan.
Eikö hän tiedä enää pelastuksen keinoa, eikö hän käske sammuttamaan lamppua, eikö hän aijo kätkeytyä yön pimeään?
Ei. Sanaakaan sanomatta, hitaasti hän menee heidän ohitsensa perälle. Hän tulee pöydän luo. Nähtyään laitokset hän vähän hymähtää, surullisesti nyykäyttäen päätänsä, ja ikäänkuin tahtoo heitä rupeamaan ruualle, mutta vaipuukin ajatuksiinsa. Hänen katseensa jää tuijottamaan tuikkivaan liekkiin, etusormellaan hän mietteissään naputtelee pöytään. Öljylamppu valaisee altapäin hänen poskipäitään ja silmäin ylälakea. Silmät vähän värähtelevät vertyneiden reunojen sisällä. Nyt hän herää ajatuksistaan, katsoo ympärilleen, näkee heidän vaijenneen hänen ajattelemisensa tähden, ja taas hän tahtoo heitä rupeamaan kanssansa ruualle.
Ihmetellen he katsovat häntä.
Kuinka voi hän ajatella ruokaa tällaisella hetkellä! Kuka voi syödä, epäillen syövänsä viimeistä ateriaa!