Kaikki tämä löytyy todella suorana opetuksena evankeliumeissa. Niinkuin siellä löytyy opetuksia siitä, mitä uudestisyntymys ja taivaan valtakuntaan tuleminen on, niin siellä myöskin löytyy nimenomaisia opetuksia niistä kiusauksista, jotka uudestisyntymystä välttämättä seuraavat.

Ovatko nämät kiusaukset samoja kuin ne, joita Jeesus itse koki korvessa?

Eräässä tunnetussa vertauksessa on Jeesus nimenomaan puhunut, kuinka ihmiset, kuultuaan opin eli "sanan" taivaanvaltakunnasta, heräävät, mutta sitten usein joutuvat kiusausten voittamiksi. — "Taivaan valtakunnan oppi, sanoo hän tässä vertauksessa, on niinkuin kylvetty jyvä, joka voi pudota ojaan ja kivikkoon ja orjantappuroihin, mutta myöskin hyvään maahan. Sattuu niin, sanoo hän, että joku kuulee opin taivaan valtakunnasta, mutta ymmärtää sen vaillinaisesti ja silloin tulee paholainen ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämmeensä kylvettiin; toinen taas, kuultuaan saman opin, ottaa sen ilolla vastaan, mutta ei ole hänessä juurta ja ensimäiset kärsimykset eli vainot, joita uusi oppi tuottaa, pahentavat hänen; kolmannet taas kyllä ymmärtävät opin, mutta tämän elämän puuhat ja rikkauden petos, tukahduttavat sen ja tekevät hedelmättömäksi; mutta hyväänkin maahan sattuu jyvä ja silloin nousee hedelmä, milloin satakertainen, milloin kuudenkymmenen, milloin kolmenkymmenen kertainen." [Matt. 13: 3-9 ja 19-23. Sanasta sanaan on suomalainen ev. teksti seuraava: Koska joku kuulee valtakunnan sanan, ja ei ymmärrä, niin tulee pahuus (ruotsiksi "den onde" eli paholainen) ja tempaa pois sen, kuin hänen sydämmehensä kylvettiin: tämä on se, joka tien oheen oli kylvetty. Mutta kivistöön kylvetty on se, joka kuulee sanan, ja kohta ilolla sen vastaan ottaa. Mutta ei ole hänellä juurta itsessänsä, vaan ajan pysyy: koska siis vaiva eli vaino tulee sanan tähden, niin hän kohta pahenee. Mutta orjantappurain sekaan kylvetty on se, joka sanan kuulee: ja tämän maailman suru ja rikkauden petos tukahuttaa sanan ja hän tulee hedelmättömäksi. Mutta hyvään maahan kylvetty on se, joka kuulee sanan ja ymmärtää: joka tosin tuottaa hedelmän ja tekee, muutama satakertaisen, muutama kuudenkymmenen kertaisen, muutama kolmenkymmenen kertaisen.] Tässä näemme kolmenlaisen kiusauksen: 1) "tulee paholainen ja tempaa pois kylvetyn siemenen", s.o. muiden ihmisten kautta tai omissa ajatuksissa herää epäilys tätä oppia vastaan; 2) uuden opin seuraamisesta syntyvien vaarojen ja vainon pelko; 3) "rikkauden petos". Nämät kiusaukset siis seuraavat heräämistä uuteen elämänymmärrykseen.

Mikä olisi tavallisissa oloissa se vastaväite, se "paholainen joka pyrkisi kumoamaan uutta elämänymmärrystä", eli tahtoisi "temmata pois sen, mikä sydämmeen kylvetty oli." Ajatelkaamme tavallista meidän aikamme ihmistä, joka valtakunnan sanan kuultuaan heräisi semmoiseen elämänymmärrykseen, että hän on elämän huolista riippumaton, kaikista siteistä vapaa hengen lapsi, jonka asia on elää maan päällä jumalan välittömän tahdon täyttämiseksi. Jollei hän omassa sydämmessään tuntisi mitään vastaväitteitä tätä uutta, niin peräti mullistavaa, kaikki entiset käsitykset ylösalasin kääntävää elämänymmärrystä vastaan, niin kiirehtisivät muut ihmiset, hänen lähimmät ystävänsä, vanhempansa, veljensä, kaikki, jotka häntä personallisesti rakastavat, väittämään häntä vastaan. Nähden että hän on valmis jättämään omaisuutensa ja tulevaisuutensa ja kaiken sen mitä he olivat hänestä toivoneet, ja että hän tekee näin jonkin uuden ymmärryksensä, perustuksella, koettavat hekin ymmärryksen eli logiikan syillä, kumota hänet. Heidän lähin väitteensä on tämmöinen: "sinä sanot, että olet vapaa kaikista elämisen huolista, mutta etpä voi olla syömättä, ja siis sinun täytyy elää niinkuin meidän muidenkin: säästää, varata itsellesi omaisuutta ja ajatella tulevaisuutta; meillä on oikea elämänymmärrys, mutta sinun on tyhjä haave." Se onkin tavallisinta, että lähimmäiset ystävät ja omaiset, kaikessa hyväntahtoisuudessaan, näin esiintyvät paholaisen osassa. "Ihmisen vihamiehet ovat hänen perheensä", sanoo Jeesus. (Matt. 10: 36.) — Toinen vastaväite joka niinikään voi herätä sekä ihmisten kautta että omissa ajatuksissa, on tämmöinen: "sinä sanot, että jumala pitää huolen sinusta ja ettet sinä siis tarvitse pelätä mitään etkä suojella itseäsi vaaroilta, mutta etpä mene katolta alas putoamaan; jos sieltä putoat niin menetät henkesi, ja siis sinä elät siksi että suojelet itseäsi, etkä siksi että olisit jumalan välitön lapsi." Ja vihdoin kolmanneksi: "heitä siis haaveesi; katso elämää ympärilläsi, se tarjoo kylläkin iloa ja nautintoa, katso sen kulttuuria, katso sen edistystä, katso sen rikkauksia! ne ovat jokaiselle tarjona ja kaiken sen voit sinäkin saavuttaa, jos pysyt vaan entisessä, taatussa elämänymmärryksessä."

Nämät ovat juuri ne kolme kiusausta, joista Jeesus varoittaa äskeisessä vertauksessa.

Ja mitä näemme? — Samat kiusaukset ne olivat, jotka heräsivät Jeesuksessa itsessään, kun hän korven yksinäisyydessä mietti äsken omistamaansa elämänymmärrystä, että ihminen on jumalan poika. Paholainen sanoi hänelle ensiksi: "jos sinä olet jumalan poika, niin sano, että nämät kivet leiviksi tulevat." Toiseksi hän vei Jeesuksen tornin huipulle ja sanoi: "jos sinä olet jumalan poika niin heittäydy alas, ja enkelit varjelevat sinua loukkaantumasta." Ja kolmanneksi hän näytti Jeesukselle kaikki maailman valtakunnat ja niiden kunnian ja sanoi: "nämät kaikki minä annan sinulle, jos sinä palvelet minua."

Kirkolliset evankeliumin tekstin selittäjät ovat, kuten sanottu, yksimieliset siitä, että tässä olisi puhe näkyväisestä, ulkopuolisesta paholaisesta, joka oli tullut kiusaamaan jumalaa. Sentähden he eivät tietysti voi nähdä koko tässä syvässä asiassa muuta järkeä kuin että paholainen olisi kiusannut tätä ihmis-jumalaa tekemään ihmeitä, ja että Jeesus, vaikka hän jumalana tietysti olisi voinut muuttaa kivet leiväksi ja myöskin kävellä ilmassa, ainoastaan jonkinlaisesta nöyryydestä ei tahtonut tässä tilaisuudessa ihmeitä tehdä. Tämmöisen kiusauksen tarkoitus olisi kuitenkin merkityksetön ja sen saisi jo siitäkin syystä jättää pois evankeliumista. Mutta kun asettuu sille ajatuksen kannalle, että tässä on kysymys Jeesuksen omista ajatuksista, niin täytyy tietysti ihan toisella tavalla käsittää nuo paholaisen suuhun pannut lauseet, nimittäin juuri hänen omina epäilyksinään eli vastaväitteinä sitä uutta elämänymmärrystä vastaan, että ihminen olisi jumalan poika. Paholainen tahtoo tämän mukaan sanoa, ensiksi: "sinä et ole jumalan poika, koska et voi muuttaa kiveä leiväksi." Ja toiseksi: "sinä et ole jumalan poika, koskeivät enkelit varjelisi sinua loukkaantumasta, jos heittäytyisit alas tornista." Että tämä on ajatus, näkyy vihdoin ihan selvästi myöskin Jeesuksen vastauksista näihin väitteisin. Hän ei vastatessaan selitä ollenkaan, mistä syystä hän ei muka tahdo ihmettä tehdä. Hän vastaa, millä tavalla hän, vaikka hänen onkin nälkä, vaikka hän ei voi tehdä leipää kivestä ja vaikka hänen täytyy varjella itseänsä putoamasta, kuitenkin on jumalan poika.

Niinkuin tämä kaikki voikin olla käsittämätöntä sille, jonka korviin ei ole koskaan tullut, että jokin toinen elämänymmärrys olisi ihmiselle mahdollinen kuin se, missä hän on aina tottunut elämään, — niin käsitettävää ja kallista se on niille, jotka ovat kuulleet ja ymmärtäneet valtakunnan opin mutta ovat vaan sekaantuneet vastaväitteiden ja kiusausten verkkoon. Heidän täytyy nähdä, että nämä vastaväitteet olivat samat Jeesuksen omassa sydämmessä. Ja sentähden, kun tämän elämänymmärryksen perustaja kertoo, miten hän omassa sydämmessään vapautui niistä vastaväitteistä, jotka eksyttävät niin monta ihmistä pois tästä elämänymmärryksestä, ovat hänen sanansa heille kuin lapselle äidin rinta.

Mitkä ovat siis Jeesuksen vastaukset näihin väitteisin uutta elämänsanaa vastaan?

1.