Johannes kastaja opetti, että jos ihmiset vaan muuttaisivat uskonsa eli vanhan elämänymmärryksensä, se on: sen sijaan kuin tähän asti olivat palvelleet kukin itseään, nyt alkaisivat vapaaehtoisesti palvella toisiansa, niin jumala itse astuisi heidän sydämmihinsä näkymättömäksi hallitsijaksi heidän keskuuteensa, ja jokainen yksityinen saisi nähdä pelastuksensa, koska tällä taivaan valtakunnalla ei ole rajoja ajassa eikä paikassa, vaan se on ijankaikkinen. Kuultuaan ja ymmärrettyään taivaanvaltakunnan sanan Jeesus pesi itsensä puhtaaksi vanhasta elämänymmärryksestä ja tunsi silloin elävästi, että jumalan henki todella tuli yksityisen sydämmeen ja että jumala antoi ihmisille henkensä, niinkuin omasyntyisen lapsensa.
Täynnänsä tätä herännyttä ymmärrystä hän menee korven yksinäisyyteen.
Hänessä on tarve päästä täyteen selvyyteen uuden uskonsa laadusta.
Jos ihmisen, kuten Johannes opetti, ei ole taivaan valtakunnassa palveleminen itseänsä, vaan ainoastaan täyttäminen jumalan tahtoa palvelemalla muita, niin hänessä täytyy ennen kaikkea olla horjumaton usko olevansa jumalan poika myöskin siinä merkityksessä, että hänen oma elämänsä on riippuvainen vaan jumalasta eli että hän on vapaa hankkimasta leipää ja suojaa itsellensä. Hän siis menee korpeen eikä ota mukaansa leipää eikä aseita petoja vastaan. Hän heittäytyy kokonaan kohtalon valtoihin eikä tahdo tehdä mitään ilman uuden hallitsijansa nimenomaista käskyä. Ja miettiessään ja rukoillessaan, ennen kuin hän on saanut sitä selvyyttä, jota hän hakee, alkaa häntä vaivata nälkä. Mutta nälän ääntä ja oman itsensä varjelemisen vaistoa, mikäli ne käskevät välittömään toimintaan, hän ei tahdo tunnustaa hengen ääneksi.
Nälkä kasvaa yhä uhkaavammaksi ja Jeesuksessa herää ensimäinen epäilevä ajatus: Jos sinun täytyy nälän pakoittamana lähteä täältä ja hankkia itsellesi syötävää, niin mihin häviää koko sinun uskosi, että olet jumalan poika! Eli, evankeliumin sanoilla: jos sinä olet jumalan poika, niin sano noille kiville, että ne muuttuvat leiviksi.
Hänen uskonsa tietysti kieltää häntä ajattelemasta, että hän voisi muuttaa kiviä leiväksi, sillä tämä usko on siinä, että hän, ihminen, joka ei voi semmoista tehdä, kuitenkin on jumalan poika. Mutta samaan aikaan hänelle myöskin on selvä, että hän luopuisi tästä uskostaan, jos lähtisi nälän pakoittamana hankkimaan itsellensä syötävää, sillä jos hän on jumalan poika, niin hänen täytyy toimia hengen välittömistä käskyistä, eikä nälän, joka on lihan käsky.
Tässä kamppauksessa juohtuu hänen mieleensä kertomus Israelista, joka eli 40 vuotta erämaassa eikä kuitenkaan hukkunut. Kertomus löytyy Mooseksen viidennen kirjan 8 luvussa. Siinä sanotaan:
"Kaikki käskyt, jotka minä tänään annan teille, koettakaa täyttää, että te eläisitte ja lisääntyisitte ja saisitte haltuunne sen maan, minkä Herra on valalla luvannut isillenne. Muista koko sitä tietä, jota myöten Herra sinun Jumalasi on sinua erämaassa kuljettanut jo neljäkymmentä vuotta, saadaksensa sinut nöyrtymään ja saadaksensa tietää mitä on sinun sydämmessäsi, aijotko pitää hänen käskynsä vai et. Ja hän nöyrrytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja syötti sinua mannalla, josta et sinä eikä sinun esi-isäsi olleet ennen tienneet, osoittaaksensa sinulle, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee. Eikä sinun vaatteesi ole kuluneet eikä jalkasi turvonneet näinä neljänäkymmenenä vuotena. — Ymmärrä siis sydämmessäsi, että niinkuin ihminen opettaa omaa poikaansa niin opettaa Herra sinun Jumalasi sinua. Senpätähden kätke Herrasi sinun Jumalasi käskyt, käyden hänen teitänsä ja peläten häntä. Sillä Herra sinun Jumalasi tahtoo johdattaa sinut hyvään maahan, missä veden virrat, lähteet ja järvet lähtevät laaksoista ja vuorista."
Ja tässä kertomuksessa on nyt lausuttu ajatus, jolla Jeesus vastaa ensimäiseen epäilykseensä uutta elämänymmärrystä vastaan:
"Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka jumalan suusta lähtee."
Jeesus siis vastaa: niinkuin on kerrottu jumalan käskeneen Israelia uskomaan, että sen elämä riippuu hänen käskyjensä noudattamisesta, ja niinkuin jumala itse tarpeen tullessa syötti, juotti ja vaatetti sitä, niin minäkin nyt ymmärrän eläväni siitä, että kuulen valtakunnan sanan itsessäni, ja luotan siihen, että saan kaikki mitä tarvitsen toteuttaakseni tätä sanaa maan päällä.