Lihan äänen väitteesen: mikä jumalan poika sinä olet, jonka täytyy suojella itseäsi putoamasta, — Jeesus siis vastaa: ei saa syyttää eikä epäillä jumalaa, eli: niinkuin minä en tahdo israelilaisten tavalla moittia jumalata, vaikka nälkä uhkaisi minua kuolemalla, niin en minä myöskään tahdo epäillä, että jumala on minun elämäni perustus, vaikkapa ruumis voikin kuolla kompastuksesta. Ruumiin täytyy kuolla aina jostain ulkonaisesta syystä. Heittäytyä korkeudesta ei ole mikään jumalan käsky minulle. Päinvastoin se olisi epäilykseni tuote, sillä minä epäilisin jumalaa, jos näin koettelisin häntä.
Tässäkään ei Jeesus järjensyillä kumoa vanhan elämänymmärryksen vastaväitettä, vaan asettaa sen vastakohdaksi ainoastaan uskonsa, eli uuden elämänymmärryksen.
Uuden elämänymmärryksensä mukaan hän uskoo, että jos ihminen elää siitä, mitä jumala hänelle puhuu, s.o. jumalan tahdosta, niin hänen ruumiillinen kuolemansa riippuu ainoastaan jumalan tahdosta. Niinkuin hän siis syö ainoastaan jumalan tahdosta, niin hän myöskin suojelee itseään vaan jumalan tahdosta. Ilman jumalan käskyä hän ei syö eikä suojele itseään, eikä pelkää vaikka kummassakin tapauksessa ruumiillinen kuolema olisi seurauksena.
Myöskin tältä kannalta on hän sittemmin suoranaisilla sanoilla ilmaissut uskonsa. Puhuessaan opetuslapsille niistä vainoista, jotka tulisivat kohtaamaan kaikkia taivaan valtakunnan rakentajia, on hän nimenomaan varoittanut antautumasta tämän toisen vastaväitteen eksytettäväksi, joka oli hänellä itsellään korvessa. Hän puhuu opetuslapsilleen:
"Kun he vievät teitä raastupiinsa, älkää olko huolissanne, kuinka ja mitä teidän on puhuminen, sillä sinä hetkenä tulette opetetuiksi, mitä teidän on sanominen. Sillä ette tule itse puhumaan, vaan teidän Isänne henki on puhuva teissä. [Matt. 10: 19, 20.] — Älkää peljätkö niitä ihmisiä, jotka ruumiin tappavat, ja eivät voi sielua tappaa; vaan peljätkää ennemmin vanhaa elämänymmärrystä (paholaista), joka voi hukuttaa ruumiin kanssa myöskin sielun. Ei yksikään mitätön varpunen putoo maahan ilman teidän Isäänne. Niinpä ovat teidänkin päänne hiukset luetut. Älkäät siis peljätkö, te olette paremmat kuin monta varpusta." [Matt. 10: 28-31. Sanasta sanaan on 28 värssyn suomalainen teksti tämmöinen: "Ja älkää peljätkö niitä, jotka ruumiin tappavat, ja eivät voi sielua tappaa: mutta peljätkäät enämmin sitä, joka voi sekä sielun että ruumiin helvetissä hukuttaa." Kirkon käsitys on, että tässä käsketään pelkäämään jumalaa, joka voi sekä sielun että ruumiin helvetissä hukuttaa.]
3.
Samalla kuin Jeesuksen uusi elämänymmärrys eli hänen suhteensa jumalaan selviää hänelle korven yksinäisyydessä yhä enemmän, ja kasvaa voimassa, samalla kulkevat vanhan elämänymmärryksen vastaväitteet toisella puolen hänen ajatuksissaan omaa suuntaansa ja löytävät yhä enemmän mahdottomuuden todistuksia edellistä vastaan ja myöskin kasvavat voimassa.
Ja näin tulemme kumpaisenkin elämänymmärryksen lopputulokseen:
Vihdoin "perkele vei hänet korkealle vuorelle, ja osoitti hänelle kaikki maan piirin valtakunnat silmänräpäyksellä, ja sanoi hänelle: kaiken tämän vallan ja heidän kunniansa minä annan sinulle, sillä minun hallussani ne ovat ja minä annan ne, kelle minä tahdon. Jos sinä siis kumarrat ja rukoilet minua, se kaikki pitää sinun omas oleman." [Luuk, 4: 5-7. Luukkaalla on tämä vallan kiusaus asetettu jo toiseksi järjestyksessä ja kiusaus heittäytymään tornista viimeiseksi. Matteuksella on vallan kiusaus viimeisenä ja näyttää tämmöinen järjestys kaikin puolin luonnollisemmalta, erittäinkin siksi, että molemmat ensimäiset kiusaukset ovat oikeastaan vaan epäilyksiä mahdollisuutta vastaan pitää itseään jumalan poikana ja alkavatkin molemmat sanoilla: "jos sinä olet jumalan poika —"; sitävastoin viimeinen on todellinen kiusaus jättämään näkymätön elämän tarkoitus ja omistamaan näkyväinen valta.]
Tähän vastaa Jeesus: