"Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: Herraa sinun jumalatas pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman." [Matt. 4: 10.]
Tähän kiusaajan lopulliseen johtopäätökseen Jeesus siis vastaa taas viittaamalla mitä Israelille oli sanottu ennen sen saapumista luvattuun maahan: "Kuule Israel! Herra on meidän jumalamme, Herra yksistään. Ja sinun on rakastaminen Herraa sinun jumalatasi kaikesta sydämmestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi. [Moos. 5 k. 6: 4, 5.] Ja kun Herra sinun jumalasi antaa sinun tulla siihen maahan, jonka hän on valalla luvannut esi-isillesi Aabrahamille, Iisakille ja Jaakopille, niin varo ettet silloin unhota Herraa, joka on sinut saattanut pois Egyptistä, orjuuden maasta! Herraa sinun jumalatas on sinun pelkääminen ja häntä ainoata palveleminen." [Moos. 5 k. 6: 10, 12, 13.]
Jeesus vastaa viimeisellä lauseella: kirjoitettu on, Herraa sinun jumalatas pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.
Vanhan elämänymmärryksen (saatanan) perustelu ja johtopäätös on nyt kokonaisuudessaan tämmöinen: Sinun uusi elämänymmärryksesi on, että jumalan valtakunta on lähestynyt maan päälle ja että sinun siis on, jotta jumalan tahto tapahtuisi, eläminen maailmassa niinkuin tämä valtakunta olisi jo lähestynyt. Mutta ensiksikin tämä sinun hurskas toivosi ei voi synnyttää sinulle leipää ja niinpä näet, että sinun sittenkin täytyy tehdä niinkuin minä, vanha elämänymmärrys, käsken: palvella itseäsi varaamalla omaisuutta ja ajattelemalla omaa tulevaisuuttasi. Toiseksi, jos sinä todella uskoisit, ettei sinun elämäsi ole riippuvainen ruumiista vaan taivaallisesta hengestäsi eli ettei sinulle tapahdu mitään ilman hengen tahtoa, niin et sinä epäilisi heittäytyä korkeudesta alas. Mutta nyt sinä epäilet, sillä tahdot suojella itseäsi. Ja jos sinun kerran täytyy suojella itseäsi, niin sinun täytyy elää maan päällä tässäkin kohden vastoin omaa elämänymmärrystäsi, sillä sinä et voi palvella kaikkia ihmisiä, vaan sinun täytyy palvelemisen sijaan käyttää väkivaltaa niitä vastaan, jotka tulevat ryöstämään sinun omaisuuttasi tai polkemaan sinun oikeuksiasi tai murhaamaan sinua.
Näin ollen heitä haaveesi hengen valtakunnasta. Jos sinä yksin rupeat tekemään työtä niinkuin taivaan valtakunta olisi jo tullut maan päälle, niin sinä sekä nälistyt että joudut kokonaan oikeudettomaksi. "Katso ympärillesi! Sinun edessäsi ovat maailman todelliset valtakunnat. Kaiken tuon loiston olen minä, vanha elämänymmärrys, luonut. Ja sillä todellisella vallalla minä palkitsen jokaista, joka tämän minun ymmärrykseni lujasti omistaa, Tee siis sinäkin työtä saavuttaaksesi sen, mitä selvästi edessäsi näet, ja sinä olet sen kaiken saava."
Elämänymmärrys on ymmärrys siitä, mitä ihmisen on elämässä tekeminen. Jokainen elämänymmärrys, paitsi että se opettaa mitä on tekeminen, antaa omasta itsestään myöskin voimaa niihin tekoihin, joita se vaatii. Niinpä vanha elämänymmärrys antaa voimaa vaatimaansa elämäntyöhön viittaamalla siihen valtaan ja siihen kunniaan, jota jokainen näkee ympärillänsä. — Mutta löytyy myöskin uusi elämänymmärrys ja sekin on yhtaikaa sekä ymmärrys mitä ihmisen on tässä elämässä tekeminen että osoitus voiman lähteesen. Se ei anna voimaa vaatimiinsa töihin viittaamalla mihinkään ulkonaiseen, tulevaisuudessa saavutettavaan viehättimeen, vaan sanoo: se on sinun elämäsi, että kuulet minun ääneni ja voit nykyisyydessä tehdä minun tahtoni.
Kiusaajan viimeisessä lauseessa ja Jeesuksen vastauksessa siihen ovat nyt nämät kaksi elämänymmärrystä vastakkain asetetut. Molemmat puhuvat valtakunnista. Vanhan elämänymmärryksen "minä" ajattelee: minä tahdon nykyisyydessä tehdä sitä, mikä auttaa minua tulevaisuudessa tulemaan osalliseksi näkyvästä eli minulle ymmärrettävästä ja minua viehättävästä valtakunnasta, sen voimasta ja kunniasta. Uuden elämänymmärryksen "minä" ajattelee: näkyvä valtakunta, sen voima ja kunnia on minulle kiusaus, koska minä tahdon tehdä ainoastaan sitä, mitä minun synnyttäjäni, lähettäjäni, minulle sanoo, sillä minä uskon, että ainoastaan hänen on valtakunta, voima ja kunnia.
Jos pitäisi osoittaa joku puoli Jeesuksen opissa, mikä erityisesti koskisi juuri tätä vastakohtaa, niin olisi se vaikea vaan siksi, että koko oppi on yksistään tämän asian selvitystä.
Mutta isämeidän rukous sisältää lyhykäisesti sanottuna koko Jeesuksen opin, ja siinä ei puhuta muusta kuin näkymättömästä ihmisten hallitsijasta eli Isästä, hänen tahdostansa, hänen valtakuntansa lähestymisestä, jokapäiväisestä leivästä, kaikkien loukkausten anteeksiantamisesta, ja sanotaan vihdoin: äläkä johdata meitä kiusaukseen, vaan päästä meitä pahasta, sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Tämä on sekä sanallisesti että ajatuksellisesti tulos Jeesuksen taistelusta korvessa.
Tämä on ainoastaan kehittynyt opetus siitä, minkä läpi Jeesuksen ajatukset siellä kulkivat.