Se lähestyi hiljennetyin vauhdin, heikosti savua tupruttaen ja kaikkineen kuvastui veteen, paksu valkea piippu, punaset torvet komentosillalla, mastot ja valkea kokka suurine ankkurisieramineen. Mutta sen lähetessä vilkkaan sataman lainehtiva vesi palotteli mastojen päät ja piiput ja hämmensi vihdoin koko kuvauksen läikkynäänsä. Jo erotti laivan nimen, erotti kapteenin, vihellystorven kiiltävät vaskikulmaukset, valkoset ämpärit, pelastusrenkaat. Ja jo kääntyy laiva poikittain ja matkustajain musta rivi tulee näkyviin peräkannella huiskuvine nenäliinoineen.
Helenan huomio kiintyy ensin perimpänä seisovaan miellyttäväryhtiseen herrasmieheen. Sillä on harmaa päällystakki ja päässä harmaa korkea lierilakki ympäröitynä leveällä valkosella nauhalla. Kun laiva tulee lähemmäs, huomaa Helena, että se juuri onkin Reinhold Korpimaa.
Hänen toverinsa alkoivat, hänet tunnettuaan, huiskuttaa lakkejansa, riemuiten ja toinen toiselleen häntä osottaen. Ja osa heistä rupesi järjestymään neliääniseksi laulukunnaksi pienen ja lihavan johtajan ympärille, joka sointurautaansa kuunnellen alkoi antaa ääniä maltittomasti esiinkurottautuville ja kiirehtiville laulajille.
Yhtäkkiä remahtaa ilmoille porilaisten marssi, laulettuna uusilla, tuntemattomilla sanoilla.
Ja sen jälkeen kajahtaa voimakas hurraa!
Reinhold nostelee taidokkaasti hattuansa, silloin tällöin pyöräyttäen sitä ilmassa.
Reinhold ei ole huomannut vieläkään Helenaa. Laiva on jo rannassa ja irtosillat nostetut paikoilleen. Käsiänsä ojentaen peräkantta kohden toverit jo huutelevat sanoja Reinholdille ja hän heille vastailee. Sitten hän muiden matkustajien mukana laskeutuu yläkannelta alakannelle ja hetkeksi katoo näkyvistä.
Tuossa hän on taas! Hän on nousemassa irtosillalle, keltainen uusi kapsäkki käsissä. Kuinka voi ihmisen ulkomuoto niin muuttua! Hän on täynnä miehekästä eleganssia. Hän nousee ja katsoo nopeasti koko väkijoukon yli kahteen kertaan. Sitten vielä tarkemmin kolmannen kerran.
— Helena! — huudahtaa hän, kun vihdoin huomaa Helenan kaikkien muiden takana. Ja Helena näkee, kuinka Reinholdin kasvoja samassa kirkastaa hyvän vaikutuksen tyytyväisyys, ja kuinka hän rupeaa nopeasti tulemaan alas.
Itsestään aukeaa tie Helenalle, kun kaikki ovat katsahtaneet taaksensa ja huomanneet ketä Reinhold tahtoo ensimäiseksi tavata.