He tapaavat toisensa keskellä väkijoukkoa, joka antaa heille tilaa ja muodostaa piirin heidän ympärillensä. Reinhold puhuu hänen kanssaan eikä päästä hänen kättään omastansa.
He ovat siinä kuin sulhanen ja morsian. Ja se tuntuu jokaisesta semmoiselta. Kaikki ihmettelevät, ettei ennen oltu tultu ajatelleeksi sitä, mikä nyt yhtäkkiä tuntuu ihan luonnolliselta jokaisen silmissä. Olihan puhe käynyt miehestä mieheen, että hän oli tuon neidin avulla ulkomailla matkustanut. Yleisen hämmästyksen ja ihastuksen hyminä käy väkijoukossa.
Helena on ainoa, jolle ei hetkeksikään mitään sellaista mieleen juolahda. Harvoina hetkinä elämässään hän on ollut niin onnellinen kuin nyt. Hänen sydämmensä on paisuvaa riemua täynnä. Mutta se seikka, että heidän ympärilleen on muodostunut piiri, että Reinhold pitelee hänen kättänsä, ujostuttaa häntä, Hän punastuu hirveästi ja niin paljon kuin hänellä olikin muka ollut sanottavaa tänä ensi hetkenä, ei hän saa mitään sanotuksi. Ainoastaan vaan hiljaa kuiskaavasti:
— Tervetuloa!
Reinholdin aikeet.
Ulkomailta palattuansa ei Reinhold ollut muuttunut ainoastaan ulkonaisesti, niin että hänellä nyt oli täydellinen kuosi vaatteissa ja hienostunut ryhti käytöksessä; vaan hän oli toisenlainen siinä kohden, että ei entisellä tavalla huutanut hillitsemättä julki aatteitansa kaikissa tilaisuuksissa. Ei hän yleensäkään julkisesti puhunut. Tämä ominaisuus pisti kohta kaikkien silmiin. Hyvin niukasti hän kertoi ulkomaan matkaltansakin, suun ympärillä oli koko ajan merkitsevä, salaperäinen hymy. Jokainen näki, että hänellä kyllä on aikeita, vaikka hän ei vaan katso tarpeelliseksi niistä puhua.
Mitä sosialismiin tuli, niin pääpainon hän sanoi olevan varsinaisen valtiollisen puolueen muodostumisessa. Ja valituille uskotuillensa hän kuului kyllä antaneen neuvojakin, miten oli työskenteleminen tämän tarkoitusperän saavuttamiseksi. Päävaikutus oli se, että Reinholdilla tietystikin oli suuria mielessä, ja valitutkin uskoivat varmasti, että nyt täytyi vaan olla liikoja kyselemättä.
Mutta vaikka Reinhold oli tullut suljetuksi, näytti hän olevan sitä uutterammassa toimessa. Jotakin hän aina puuhasi, ja semmoisella kiihkeydellä, että ei häneltä lukemattomille pysäyttäville ja uteliaille tahtonut ehtiä sanaakaan vastaukseksi. Tiesivät kertoa, että hän luki tavattoman paljon. Hän olikin ruvennut käyttämään silmälasia ja hänen silmäteränsä olivat rasituksesta käyneet luonnottoman suuriksi.
Joka paikkaan sosialistien joukossa levisi semmoinen muotilause, että "työtä sitä pitää tehdä eikä huutaa!"
Pääkirjoitukset työväen lehdissä saivat hiljaisemman, oppineemman ja vaikeatajuisemman sisällyksen. Vaatimukset kasvoivat, pienet puhujat hiljenivät, ja kaikkialla oli ilmassa sana: odottakaa! odottakaa! Reinholdin tuttavapiiri oli myöskin suuressa määrin laajentunut. Ei hän enää seurustellut ainoastaan entisten sosialistituttujen kanssa, vaan nähtiin usein yliopistonpiireissä, merkitsevämpien sanomalehden toimittajain ja muiden semmoisten mahtimiesten seuroissa. Hänen maineensa ikäänkuin jakaantui kahtia. Sosialisteille hän oli heidän vanha Reinholdinsa, jossa lepäsi koko heidän asiansa ja koko tulevaisuuden toivo. Mutta suurelle maailmallekin hän jo oli jotain, — ja näytti olevan yhä enemmän. Niin vaativat hänen salaperäiset aikeensa, — sanottiin. Hän ikäänkuin irtausi sosialistien käsistä, ja tekemistä hänellä näytti olevan yhä ylempänä ja ylempänä.