Kun he vihdoin erosivat ja Reinhold oli juuri lähdössä tanssisaliin, asettui Helena hänen tiellensä ja kysyi:
— Mitä te puhuitte tuon herran kanssa?
— Mitä lie ollut joutavia.
— Mutta kerro sentään, Reinhold.
— Sosialismistahan me puhuimme. Mutta hän ei sosialistin nimeä edes ansaitse. (Reinhold kuiskasi:) Hän on täydellinen anarkisti. Hän ei tunnusta mitään ihannevaltiota, ei saa olla mitään hallitusta, olevat olot ovat juuria myöten hävitettävät.
— Vai niin, — sanoi Helena uteliaana. — Ja mitä sinä sanoit hänelle?
— No niistä se vastus on! Kaikki tosi toimi ja edistys kuoleutuu niiden kanssa. Jollei ne saa dynamiittia käyttää, niin ei sitten muka mitään. Sosialismi on liian mietoa mukamas! — Kas niin, nyt jo soitettiin toiseen franseesiin. Etkö sinä todellakaan tule?
— En. Mutta yksi pyyntö minulla olisi sinulle.
— Se on?
— Esitä minut tuolle samalle herralle.