Reinhold rupesi nauramaan ja katsellen ympärilleen missä hän sen vielä näkisi, sanoi:
— Hänkin tahtoi tulla sinun kanssasi tutuksi, vaikka se sitten jäi.
Reinhold löysi pian sen herran, saattoi Helenan luo ja esitteli heidät toisilleen. Samassa veti Reinholdia joku hihasta toiselta puolen, ja ennättämättä jäädä heidän seuraansa hän anteeksipyyntöä sopertaen katosi tanssisaliin.
— Tuttavuus teidän kanssanne, arvoisa neiti, on todellinen valopilkku tämmöisessä idiootti-iltamassa. Olen kuullut että te, neiti, suositte sosialismia. Ja se on liian ihmeellistä, että olisin voinut olla omin silmin kuulematta — —
— Te ette suosi sosialismia?
— En. Mutta se että te suositte, antaa — suokaa anteeksi — mitä suurimpia toiveita teistä.
Tämän sanottuaan puristi anarkisti huulensa yhteen pitkäksi viivaksi ja hymyili merkitsevästi.
— Te kuitenkin tahtoisitte niinkuin sosialistitkin että kaikki muuttuisi maailmassa? — kysyi Helena.
— Perin pohjin muuttuisi, perin pohjin.
— Niin, kaikki, kaikki —