— Hän näkee selvästi, että tuo on saava surkean lopun, — mutta ei kuitenkaan mitään voi —
— Niin, niin, tapaus ei ole mikään harvinainen.
— Tiedättekö siis jotain lääkityskeinoa sitä vastaan?
— Onko asianomainen naimisissa? — kysyi lääkäri vastauksen asemasta.
— On, — vastasi kirkkoherra.
— Hm, — pani lääkäri, ja näytti niinkuin nyt vasta kysymys olisi saanut hänen mielestänsä vaikean muodon, sillä hän oli valmistunut sanomaan: menköön naimisiin!
Nyt hän neuvoi kylpyjä ja kehoitti mitä tarkimpaan säännöllisyyteen avioelämässä —.
Uutta oli tässä neuvossa kirkkoherralle kylvyt, mutta mitä jälkimäiseen neuvoon tulee eli säännöllisyyteen, niin sen hän jo ennenkin oli tiennyt. Hän oli aina ollut säännöllinen aviomies.
Mutta ei kylvyistä ollut apua eikä myöskään siitä erikoisesta ruokajärjestyksestä, jota sama lääkäri sittemmin neuvoi.
Ei auttanut yhä kasvava ikä, ei heikontuvat voimat eikä vanhentuva mieli.