Mutta sitten lisäsi:
— Hän ei tahtonut saada lapsia minun kanssani. Siinä on koko syy.
Kauan aikaa he olivat tämän jälkeen kumpikin vaiti. Tämmöistä ei Helena ollut tullut koskaan ajatelleeksikaan, niinkuin ei ollut tehnyt koskaan itsellensä täyttä selvää siitä, että myöskin papan ja mamman välillä tietysti on joskus ollut noita helliä suhteita. Ainakaan hän ei olisi mitenkään voinut ajatella, että se on mamma, joka semmoista hellyyttä kaipasi.
— Yhtä kuitenkaan en ymmärrä, — sanoi hän arasti: — vaikka ei tahtoisi lapsia, eikö kuitenkin voi olla ystävä?
Hiukan mietittyänsä sanoi äiti:
— Siinäpä se juuri onkin. Jos on ystävä, niin ei voi vastustaa luonnollista vetovoimaa. Se ettei tahdo lapsia ei anna siihen voimaa. Siis on ainoa keino erota ja rikkoa välit.
— Mamma, minun täytyy sanoa, etten minä ainakaan ole edes ajatellutkaan semmoista, että saisin lapsia, enkä ole koskaan semmoista tahtonut. Mitä varten —? Minä?
— Tietysti et. Eikä kukaan mene naimisiin saadakseen lapsia. Ne syntyvät kyllä kysymättä tahdotko sinä niitä vai et.
— Mutta miksi ollenkaan tarvitsee mennä naimisiin?
— Naimisiin mennään siksi, ettei voida tehdä muuta, siksi että on niin suuri vetovoima —