— Ja se onkin tuhat kertaa parempi, ettei mikään ole vielä päätetty, niinkuin silloin kun emme vielä olleet kihloissa.
— Se tahtoo sanoa, meidän täytyy siis lopettaa nykyiset suhteemme, niinkö?
Georg oli taas kiivastunut.
— Jaa-a, — sanoi Helena, — ehdollisesti.
— Onko se viimeinen sanasi? Sinä siis tarkoitat, ettei saa olla päätetty kenen kanssa sinä tai minä tulemme menemään naimisiin?
Helena punastui. Tämä oli ihan uusi näkökanta eikä hän sitä ollut tarkoittanut. Hän tahtoi jotakin vastata, mutta sen sijaan pikastui ja rupesi itkemään.
— Ymmärrä tai ole ymmärtämättä, se on minulle yhdentekevä, — sanoi hän.
— Helena rakas, — sanoi Georg tullen hänen luoksensa ja otti toisella kädellään hellästi vyötäisistä.
Kun Helena kuuli hänen äänensä, kun tunsi jälleen hänen kosketuksensa ja katsahti hänen silmiinsä, näki hän niissä loukatun Georg raukan, ja tuli niin sääli Georgia, kun oli hänen mieltänsä pahoittanut.
— Anna minulle anteeksi, Georg, — kuiskasi hän.