TYYNI LEANDER. Mutta eikö saa olla minun hilloani?
LEONTJEV. A, suurkiitost, surkiitost.—Ssama naurama ssama itkema— London, Kairo, Parish—kaikki ssaamat ihminen, daa.
POLIISI tulee kyökistä käsivarrella pitkulainen säkkikäärö: Herr Befallningsman, laps…
TYYNI LEANDER vaijentaa hänet: Sht! Nousee äkkiä istualtaan.
POLIISI. Martolan Mari on täällä kyökissä, herr Befallningsman.
ANTON LEANDER raivoissaan viskaa teelasinsa maahan, lyö päähänsä: Mene ulos! Ulos!
POLIISI tekee sotilaskäänteen, menee.
Paussi.
ANTON LEANDER menee hitaasti omalle puolelleen oikealle.
LEONTJEV on noussut ihmeissään istualtaan, katsoo vuoroin Tyyneen ja vuoroin Antonin ovelle. Miitä? Miitä tämä on?