Nyykäyttelee taas päätänsä.
PAAVALI haltioissaan: Niin, niin, minä ymmärrän… Voi, jos sinä vaan voisit ymmärtää!
MATAMI: Ajatella vierasta, ennenkuin oma äiti on vielä haudattuna!
PAAVALI: Et, et voi sitä ymmärtää! Mutta minä en jätä sinua, minä autan sinut köyhyydestäsi! Niin, minä tahdon nähdä sinua lakkaamatta, enemmän ja aina vaan enemmän. Lähden maailmalle. Kokoon köyhät ympärilleni! Niin, äiti, kuolleet minä herätän haudoistansa! Äiti! Sinä elät… Minä tulen!
Rientää ulos haltioituneena äärimmilleen.
MATAMI: Kuinka ihmeellistä…!—Mitähän siitäkin pojasta vielä tulee?!
Kanarialintu on vähitellen ruvennut visertämään kohti kurkkuaan.
Väliverho.