Kaikkea malttia menettämättä tuli Liisa kuitenkin sisälle.
—Mikäs on? kysyi isäntä hiljaa häneltä.
—Vettä tulee! Jaska nostettiin ylös vyötäisiä myöten märkänä.—
—Ähä, hyvä on, sanoi isäntä. Ja Liisa meni samaa tietä.
Bruuno oli vähän hermostunut tämän keskeytyksen johdosta. Hän alkoi kumminkin jälleen pohtia samaa ainetta ja puhui pitkään, mutta kuivasti.
Ja Liisakin tirkisteli taas ovesta ikäänkuin sanoakseen: "Etkö jo tule?"
Isäntä nyykäytti hänelle vihdoin päätänsä ja lähti.
Mutta kun he Heikiltä kuulivat, mikä asia oli, lähtivät he kaikki kaivolle.
Siellä kaivonkatsoja seisoi hiekkaläjällä ylpeänä kuin ruhtinas. Hän antoi alas määräyksiänsä kaivon arkun sovittamisesta. He vaihtoivat isännän kanssa vain silmäyksen; ei sanaakaan muuten.
Työmiehet nostettiin vuorotellen kaivosta.