KALLU. Jaa mitäkö tämä on? Kun osaisi lukea: vii… vii… edemmäs en pääse. Mutta kovasti se heläjää, kun sitä näin ravistaa. Jospa arvaisi haistamalla.
Pistää pullon Sarkasen nenän alle.
SARKANEN. Sitä se on.
KALLU. Sitä se on. Kulautappas! Se vapauttaa akkavallasta!
SARKANEN. Oho, miten se akkavallasta… En ole viinaa maistanut vielä milloinkaan. Karvasta kuuluu olevan.
KALLU. Kulauta sentään näin joulupyhäin kunniaksi. Kuuleppas kuinka maailma iloitsee tuolla ulkona ikkunasi takana, kuinka siellä kulkuset kilajaa ja tytöt nauraa remuavat. Tavaraa sinulla on, mutta elää et sinä osaakaan! Olisipa minulla sinun rahasi!
SARKANEN. Ei rahallakaan kaikkea saa?
KALLU. Ja mitä ei saa rahalla? Sanoppa, Sarkanen, mitä semmoista haluaisit, ettei sitä rahallakaan saa?
SARKANEN. Sanonko ma?
KALLU. Sano vain; mitä sitä salaat!