SARKANEN. Että hartioiltani putoisi kolmekymmentä ja kuusi ajast'aikaa ja minä saisin hääpäiväni vielä takaisin. Sitä halaisin. Mutta nuoruuttaan ei palauta rahallakaan.
KALLU. Ei rahalla, mutta jospa viinalla!
SARKANEN. Mitä viina avittaa, kysyn minä!
KALLU. Mitäkö viina avittaa? Että saat mitä haluat. Semmoinen on viinan voima. Saat jälleen hääpolskaa tanssahdella, leini jättää sinut ja muori hyppelee luoksesi keveänä keijukaisena ja kuhertelee kuin turturikyyhkyläinen.
SARKANEN osottaa vuoteeseen. Hänkö?
KALLU. Juuri hän. Koettaisit. "Sarkanen tahtoisi, mutta Sarkanen ei uskalla".
SARKANEN. Oho, ketä minä pelkäisin?
Viittaa pulloa luoksensa.
KALLU osoittaa vuoteeseen päin.
SARKANEN. Ole nyt.